Olen päättänyt,että rehellisyys
on tärkein arvoni kasvattajana. Se tarkoittaa sitä,että lopetan kaikki valkoisetkin valheet lapsilleni ja sanon vaikeatkin asiat niinkuin ne ovat,tietty lapsen kielellä. Se tarkoittaa,että tulen kertomaan jossain vaiheessa,että isälläni on mielisairaus. Että äitini kanssa välit ovat katkolla juomisensa takia. Että en pidä joistain ihmisistä koska kaikista ei voi pitää. Että tuohon,tuohon ja tuohon kysymykseen minulla ei ole vastausta. En ymmärrä miksi lapselle pitää kaunistella asioita,sillä he ymmärtävät kaiken joka tapauksessa rivien välistä.
Kommentit (6)
Juuri noin. Kun on rehellinen aina, ei tarvitse miettiä, mitä on kellekin puhunut.
Noh, valehdella ei tarvitse, mutta en ehkä kuitenkaan kaikkea sanoisi aivan suoraan ettei varta vasten järkytä lapsen mieltä. Arkisissa asioissa rehellisyys toki kannattaa. Tilanteen mukaan.
Minun äitini kasvatusmetodeihin kuului: "kun lapsi kysyy jotain, on hän myös valmis tietämään vastauksen"
Joo, iän mukaan toimien. Nuorimmaiset 5v. ja ollaan menossa ensiviikolla katsomaan joulupukkia, en aio sanoa että ei ole oikea...
Olen miettinyt, että voinko sanoa miesystäväni lapsille, että heidän isänsä on alkoholisti. Minusta oikeastaan heidän isänsä pitäisi sanoa se itse, jotta lapset eivät ihmettelisi hänen käytöstään humalassa. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Onko kellään vinkkejä?
kannustan