Miten äitisi reagoi, kun aloit odottaa esikoistasi?

Meni pois tolaltaan, mutta piti onneksi mölyt mahassaan, koska huomasi, että en halua hössöttää asiasta. Äitini on ollut tiiviisti läsnä lasteni elämässä.

Aika latistava kommentti äidiltäsi. No, minä en sitten edes niitä hankkinut. Olin kai niin täynnä sitä varo sitä varo tätä bull shittiä, että ei tehnyt edes mieli..

Oma äiti vaikutti vahingoniloiselta, jos joku joutui pulaan mukuloiden kanssa. Ihme touhua.

Oli aivan onnessaan ja on vieläkin (lapsi 7 vko). Heidän ensimmäinen lapsenlapsensa kyseessä, vaikka olen sisaruskatraasta nuorin. Autteli paljon raskausaikana mm. siivoamisessa ja rahallisesti pyytämättä.

"Etkai sinä ole raskaana?? Sano ettei se ole totta... tiedätkö miten lapsen saaminen muuttaa elämää ja millainen vastuu siinä on? Eikö teillä ole ehkäisyä? Eihän siitä sinun miehestäsi isäksi ole."

Nyt 2 ja puolen vuoden jälkeen mummu on onnensa kukkuloilla aina kun tulemme tenavan kanssa käymään.

"Tee abortti"

Tuota kommenttia äiti on katunut sydän vereslihalla. Olen antanut anteeksi. Sain esikoisen nuorena, nyt jo 10-vuotias poikani on mummulle kaikki kaikessa.

"Nyt sun täytyy kyllä lopettaa tupakanpoltto". No olin jo lopettanut, mutta eihän se tullut hänen mieleenkään että olisin itse tajunnut jotain tuollaista...

Meni sekaisin, positiivisessä mielessä, ja sanattomaksi. Pyysin ettei kertoisi vielä kenellekään, mutta ekana työaamuna tuon jälkeen koko suku tiesi (perheyritys). Ei ollut saanut nukuttua ekana yönä raskausuutisen jälkeen, kun oli pohtinut kuinka kesämökistä tehdään lapsiturvallinen. :D Nyt kolme lastani ovat mummulle kaikki kaikessa, ja saamme apua paljon. Aina en tosin pyydä vaikka tarve olisi, vanhemmillani on paha tapa lykätä tai perua omia suunnitelmiaan jos tietävät että meillä olisi tarvetta lapsenvahdille.

Sekosi totaalisesti onnesta.

Äitini huokaisi ja sanoi: "Jaaha, no sitten sinäkin näet, miten lapset pilaavat äidin elämän."

Ilmoitti,ettei hän ole lapsenvahti. "38 vuotta yksinhuoltajana riitti,nyt elän omaa elämää, olen lapseni kasvattanut". Niin voihan sen kasvatuksen ottaa noinkin.. Itse näen kasvattaneeni itse itseni ja nuoremmat sisareni.. Emme ole äidin kanssa olleet pahemmin tekemisissä. Lapsia nyt neljä ja mummo elää sitä omaa elämäänsä hukkuen karjalapulloon.

Oli todell iloinen ja tukena

Ensimmäiseksi raskausuutisen kuultuaan äitini ilmoitti, että mua ei sit mummotella...

Tirautti onnenkyyneleet ja säntäsi vauvanvaateostoksille heti kun oli tilaisuus. Oli jo monta vuotta toivonut lastenlapsia.

Ekasta oli tosi onnellinen, tokasta oli tosi onnellinen ja tästä kolmannestakin on tosi onnellinen :) kommentit kaikinpuolin mukavia :)

Äiti sekosi ilosta ja meinasi tulla puhelinlinjoja pitkin :) Äärimmäisen ihanaa ja liikuttavaa. On ollut meille hyvä ja rakastava äiti ja nyt myös hyvä isoäiti.

Kysyi. Etkai sä sitä huoraa ole pannu paksuks?

Ekana kysyi, että oliko lapsi vahinko. Kun selvisi, että ei ollut, kysyi seuraavaksi, mentiinkö me kihloihin ennen raskautta. Kun selvisi, että mentiin, niin onnitteli vasta sitten. Yllättävää kyllä, äiti on ollut hyvä mummi lapsille.

Haukkui kypsymättömäksi kakaraksi, joka ei ikipäivänä tule pärjäämään lapsen kanssa. Minun olisi kuulemma pitänyt tehdä abortti ja jäädä vanhempien helmoihin kasvamaan. Tietänette ikäerohullun, joskus epäilen häntä äidikseni.

Oli onnesta soikea. Olen meidän sisaruksista nuorin ja viimeinen joka tekee lapsia (ikäeroa kaikkiin sisaruksiin +10v) neidin mummo ja ukki on kyllä muutenkin sellaisia jotka hemmottelee lapsenlapsiaan (yhteensä 9) :)

äitini oli ja on edelleen sitä mieltä että olen täysin soveltumaton henkilö äidiksi:=DDD