Onko lapsellista ja itsekästä surra sitä ettei ole voinut välittää omia juhlapyhien perinteitä lapsille kun puoliso jyrää?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta on typerää antaa puolison jyrätä.
Tämä.
Mistä löysitkin moisen helmen puolisoksi.
Jyräävästä puolisosta pääsee eroonkin ja sitten pääsee viettämään joka toisen juhlan lasten ja haluamiensa sukulaisten kanssa juuri itselle sopivin menoin. Ja pääsee tekemään muutkin jutut omalla tavallaan, ei joudu olemaan statistina omassa elämässään ja sillä ostamaan rauhallisen arjen.
Surullista. Jos perinteet ovat sinulle tärkeitä niin miehesi tulisi antaa sinun tehdä sulle tärkeitä juttuja. Älä anna jyrätä itseäsi. Perinteet ovat lapsille tärkeitä.
Mitä Ap nämä omat juhlapyhien perinteet ovat? Vaikka ne sinulle on tärkeitä, niin joku toinen voi ahdistua niistä. Itselläni on erittäin ilkeä anoppi (juu tiedän, tosi legendaarista), mutta mieheni ei käsitä, miksi en halua viettää joulua hänen vanhempiensa luona.
Erosinkin mutta lapset haluavat viettää juhlat toisen vanhemman kanssa kun jo varhaisteinejä ovat ja minun tapa ei kuulemma tunnu oikealta. Toinen vanhempi ilmeisesti oikein yllyttää siihen ja sopii ja suunnittelee selkäni takana vaikka mitä jo hyvissä ajoin etukäteen. Tyhmää tietysti antaa toisen jyrätä, mutta sopuisa luonne jää helposti jalkoihin.ap
Avaisitko Ap vähän aloitustasi lisää? Joko koitatte ymmärtää toistenne tapoja ja mielipiteitä tai sitten eroatte, jolloin voitte juhlia omalla tavallanne.
Vierailija kirjoitti:
Erosinkin mutta lapset haluavat viettää juhlat toisen vanhemman kanssa kun jo varhaisteinejä ovat ja minun tapa ei kuulemma tunnu oikealta. Toinen vanhempi ilmeisesti oikein yllyttää siihen ja sopii ja suunnittelee selkäni takana vaikka mitä jo hyvissä ajoin etukäteen. Tyhmää tietysti antaa toisen jyrätä, mutta sopuisa luonne jää helposti jalkoihin.ap
Tuon ikäiset voivat päättää jo itse. Voit kertoa heille omista tavoistasi ja siitä miksi ne ovat niin tärkeitä sinulle, mutta aina ne lapset eivät tahdo samoja asioita kuin vanhempansa. Mieheni on töissä armeijassa ja hänelle oli suuri järkytys se, kun poikamme halusi sivariksi. Lapsia voi kannustaa, mutta jonkin asian tuputtaminen saattaa loitontaa heitä vanhemmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Erosinkin mutta lapset haluavat viettää juhlat toisen vanhemman kanssa kun jo varhaisteinejä ovat ja minun tapa ei kuulemma tunnu oikealta. Toinen vanhempi ilmeisesti oikein yllyttää siihen ja sopii ja suunnittelee selkäni takana vaikka mitä jo hyvissä ajoin etukäteen. Tyhmää tietysti antaa toisen jyrätä, mutta sopuisa luonne jää helposti jalkoihin.ap
No mitä ne sinun tapasi ovat?
Siis millä tavalla jyrää? Ja millaisia perinteitä? Nythän ei ole perinteisiä juhlapyhiä tulossa pitkään aikaan, että aletaanko siis puhua jo joulusta vai onko juhannuksesta jäänyt jotain hampaankoloon? Avaa vähän ap.
Onko nuo perinteet jotain todella hartaita ja uskonnollisia? Ymmärrän jos semmoisia rituaaleja ei muut halua noudattaa
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Jos perinteet ovat sinulle tärkeitä niin miehesi tulisi antaa sinun tehdä sulle tärkeitä juttuja. Älä anna jyrätä itseäsi. Perinteet ovat lapsille tärkeitä.
Ei ap sanonut että puoliso on mies, tai että itse nainen. Ei kyllä toisinpäinkään.
Ap:n kannattaa opetellä sanomaan tiukasti oma mielipiteensä, eikä pyrkiä liikaa välttelemään konflikteja.
Ymmärrän, että voi olla sovinnonhakuiselle perusluonteelle vaikeaa, mutta vaihtoehtoja ei ole mikäli ko. ihmisestä ei pääse eroon.
Ei se krääsän ostelu ja verhojen vaihteleminen olekaan kaikkien mieleen, ei pitäisi lapsia sellaiseen yrittää kasvattaa.
Mitä sun perinteet on? Meillä mummolassa hemmoteltiin pikku porsasta syksy ja jouluksi siitä tehtiin kinkku. Sitä sitten lapset itki ja söi. Toinen perinne oli humalaiset setämiehet ja juhannussauna. Aina joku päätyi ensiapuun tai vähintään poliisin puhutteluun. En yhtään ihmettele, ettei nuo mun suvun perinteet kelpaisi puolisolle (saati itselleni).
Ei, mutta on typerää antaa puolison jyrätä.