Lue keskustelun säännöt.
Oletko parisuhteessa elämäsi rakkauden kanssa?
Iriina
08.07.2021 |
Oletko parisuhteessa elämäsi rakkauden kanssa? Jos et, niin mitkä ovat syyt, joiden vuoksi olet parisuhteessa.
Mietin tätä siksi, että olen ollut vuosia parisuhteessa, jonka toinen osapuoli paljasti vuosien jälkeen kokevansa, että hän vain ajautui arisuhteeseen kanssani. Hän kyllä haluaa olla kanssani, mutta hänellä ei esimerkiksi ole mitään paloa mennä naimisiin kanssani. Arki soljuu meillä melko hyvin, yhteisiä lapsiakin meillä on. Minä vain ajoittain suren sitä, etten tunnu olevan kumppanilleni se suuri rakkaus. Mietin haaskaammeko elämämme, jos pysymme yhdessä. Kaipaako hän ikuisesti sitä jotain, mitä minussa ei ole ja kaipaanko minä ikuisesti sitä tunnetta, että olisin kumppanilleni kaikki kaikessa. Ero tuntuu ahdistavalta ajatukselta, mutta pelkään että olemme lipsumassa sille johtavalle tielle. Minulla on jatkuvasti tunne, että kumppanini kaipaa jotain muuta. Etten ole sellainen kun hän toivoisi minun olevan.
Ihan jo lastenkin kannalta ero tuntuu musertavalta ajatukselta. Minä rakastan puolisoani, enkä tahdo erota. Mutta kestänkö loppuelämäni suhteessa, johon toinen osapuoli vain kokee tyytyneensä jotenkin?
En tiedä onko minulla harhakuvitelma, että pitkässä parisuhteessa olevat ihmiset yleensä rakastavat toisiaan syvästi ja aidosti, tai ovat joskus edes rakastaneet. Miten on, oletteko parisuhteessa rakkaudesta?
Kommentit (44)
En. Elämäni rakkauden koin reilu parikymppisenä enkä ole rakastanut ketään samoin sen jälkeen. En tiedä onko vanhempana edes mahdollista kokea samanlaisia tunteita kuin silloin parikymppisenä.
Olen kuitenkin parisuhteessa, koska se tuo turvaa minun ja lapseni elämään ja on muutenkin käytännöllistä. Yksin lapsen kanssa oli välillä tosi haavoittuva olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen olevani parisuhteessa elämäni rakkauden kanssa mutta joudun itsekin pohtimaan onko kumppanini. Hän ei ole varma edes rakastaako, kohtelee kyllä kauniisti ja hyvin ja on sitoutunut mutta rakkaus antaa odottaa itseään. :(
En ole. Hän on hyvä kumppani. Jonkun kanssa on parempi kuin yksin. Ja huonomminkin olisi voinut käydä. Joskus on ollut häivähdys tunnetta että tässä olisi jotain elämää suurempaa. Rakkauttakin, jopa intohimoa. Mutta sellaista jalat alta vievää ei ole ollut. Ei taida enää tullakaan.
Olen toista kertaa naimisissa. Ensimmäisessä liitossa olin ihmisen kanssa, joka oli minulle ihana ja josta pidin todella paljon. Minua kuitenkin usein mietitytti ajatus, että olin tavallaan tyytynyt parisuhteeseen eikä suurta intohimoa ollut.
Nyt olen toista kertaa naimisissa ja tunne on aivan eri. Olen tosiaan rakastunut ja pidän miestäni hyvin miehekkäänä ja seksikkäänä. Intohimoa ja vetovoimaa siis on aivan eri tavalla kuin edellisessä. Nyt olen onnellinen.
Olen.
Minulle asia oli selvä alusta saakka, kumppanilla kesti ehkä vuosi kaksi rakastua, ihastunut oli kyllä. Ajatteli, että kyllä tästä hyvä tulee ja niin tulikin.
Nykyään varmaan kumppani rakastaa enemmän, nykyään osaan ajatella, että se kiintymysliima on meistä toisella aina vahvempana, mikä pitää meidät vaikeinakin aikoina yhdessä. On hetkiä, jolloin olemme molemmat yhdessä ja tasaveroisina rakkaudessa ja ne on hienoja hetkiä, suurin osa elämästä on kuitenkin perusarkea.
Minä rakastin alkuun niin paljon, että sillä mentiin alku, jos ei parissa vuodessa kumppani olisi ollut mukana, suhde olisi loppunut. Nykyäänkin olen joskus vihaisena katkera alusta, mutta yhä harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exän kanssa tiesin alusta asti etten ollut hänen elämänsä rakkaus. Itse olin hyvin rakastunut tai ainakin luulin niin. Ero kuitenkin seurasi, sillä se exä muuttui kylmäksi ja käytännössä lopetti kaiken suhteen. Asuimme vain saman katon alla.
Ihastuin ja rakastuin toiseen mieheen. Tunne on aivan eri kuin exän kanssa. Ikävä, huoli, ilo ja välittäminen on aivan toisenlaista kuin ensimmäisen kanssa, paljon syvempää. Tiedän kuitenkin etten ole miesystäväni elämän rakkaus. Tuli ilmi muutamina kertoina, kun oli puhetta suhteestamme ja hän päästi suusta sellaista mikä tuntui pahalta. Sitten kun tarpeeksi tivasin niin myönsikin. Kovin paha mieli tuosta tuli, mutta minkä sille voin. Yhdessä emme asu. Se on molempien toive.
Luulen, että olen. Tunteeni ovat lämmenneet hitaammin kuin hänellä, mutta toisaalta sitten kun se liekki on syttynyt, se ei myöskään sammu helpolla :) Olo hänen kanssaan on niin hyvä, että en halua ajatella vaihtoehtoa, jossa emme olisi yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin olen. Kuka muukaan se olisi kuin mieheni ja kahden lapseni isä?
Olen kyllä. Rakastuin mieheeni tosi hitaasti ja epäilin alussa häntä aina kaikessa, vaikka hän ei todellakaan ollut ikinä tehnyt mitää, se oli vain minun päässäni olevaa tyhmyyttä. Kyllä hän on koko elämäni ja en voisi kuvitella elää ilman häntä. Hän oli se, joka panosti tähän meidän suhteeseen enemmän ja hän näytti ja näyttää sen edelleen minulle ja minäkin näytän hänelle. Opin jotenkin kasvamaan häneen kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo jalat alta -termi on jotenkin hieman huvittava pitkässä suhteessa. Eikös tuollaiselle mielikuvalle voisi yhdessä nauraakin. Vähän sellaista yhdistävää itseironiaa.
En ole. Olisi pitänyt alkaa parisuhteeseen ex-tyttöystäväni hyvän ystävän kanssa 20 vuotta sitten. Mutta oli silloin varattu. Pientä sutinaa kyllä oli. Nyt hänellä on suurperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mutta rakastan miestäni paljon ja hänen kanssaan olen jakanut elämäni jo 25v. Hänelle olen se suuri rakkaus.
Olen yhä läheinen tuon suuren rakkauteni kanssa
En ole. Olen valinnut sinkkuuden...
Suuri rakkauteni elää toisen naisen kanssa ehkä yhtään tiedä mikä se juttu on. Sitä aina välillä mietinkin sillä mikään suuri rakkausjuttu se ei voi olla, koska siinä minä olin se toinen osapuoli. Kummallinen juttu! Joskus tuntuu ihan, että joku toinen elää elämääni ja se tuntuu ihan kamalalta ja mietin kuinka syvä voi miehen ja naisen välinen rakkaussuhde oikein olla kun siitä jää tämmöisiä tuntemuksia. Kamalia asioita oli välillämme tapahtunut minkä vuoksi kaikki menikin ihan pieleen ja toinen nainen pääsi kuvioihin. Jos on ongelmaa niin moni mies hakeutuu ulkopuolisen naisen luokse, mutta entäs jos huomaakin sen olleen suuri virhe ja kaikki menee mönkään eikä entistä voi enää palauttaa. Joskus on sitten kaksi naistakin raskaana.
Minä en sitten ole mennyt muiden kosijoiden kanssa naimisiin, koska olen ajatellut, että noilta miehiltä en voi varastaa heidän elämäänsä, sillä jollekin toiselle naiselle tämäkin voisi olla mies numero yksi, mutta ei siis minulle, jonka sydän on jo toisaalla.
Mietin sitäkin, että koska tämä inhottavaksi muuttunut side oikein alkaa hellittää... kestääkö sitä ihan kunnes kuolema erottaa lopullisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe niin 100%
Jätin aviomieheni tämän nykyisen mieheni vuoksi, intohimo vei mennessään, vetovoima on edelleen todella vahva ja meillä on paljon kivaa yhdessä.
En kuitenkaan koe että olemme täysin sielunkumppanit ja lisäksi en voi sietää hänen lastaan, en lainkaan.
Tässä nyt kuitenkin olen ja luultavasti pysynkin.
Eksän kanssa ero olisi tullut joka tapauksessa koska siinä suhteessa näivetyin.
Aloittaja voisi ehkä päästää jo irti tuosta masentavasta ajatuksesta, ettei ole miehelleen suuri rakkaus. Todennäköisesti nimittäin olet. Mies on kuitenkin siinä vierelläsi uskollisesti ja jakaa arkenne. Oletan, että tekee kaikenlaisia asioita puolestasi. Yritä nähdä nämä asiat ja jos haluat, voit mainita ne iloisesti miehellesikin. Oleta, että miehesi rakastaa sinua ja että sinä olet hänelle tärkein. Ja sitten katso, millaisia tuloksia tällainen ajatusleikki tuottaa. Ainakin saa hymyn sinun huulillesi.
Minä itse aina ajattelin, että en ole mieheni "suuri rakkaus" (olemme olleet 25 vuotta yhdessä). Päätin lakata märehtimästä koko asiaa sen jälkeen kun tajusin, miten itkuinen ja masentunut sen takia olin. Aloin etsiä todisteita vastakkaisesta, eli kiintymyksestä ja sitoutumisesta. Näkökulman muutos muutti koko suhteen dynamiikan, mutta ennen kaikkea se muutti minut. Löysin helposti todisteita uskollisesta rakkaudesta ja kiintymyksestä, kun vaan älysin katsoa. Ennen jotenkin halusin jääräpäisesti jotain "tietynlaista" rakkautta, jota mieheni ei tietenkään minulle antanut... Kannattaa muistaa, että miesten rakkaudenosoitukset voivat olla erilaisia, kuin naisten.
Kyllä.
tapasimme eka kerran 41 vuotta sitten.
Kyllä olen. Aikaisemmat miessuhteeni olivat myös ihania, mutta tämä on suurta rakkautta. Todella kiitollinen kun löysin hänet!
Kyllä.
Minun kolmas suhde, miehen toinen. Rakastamisen, kunnioituksen, kiintymyksen taso on ihan eri kuin aiemmissa suhteissa - kummallakin. Olemme myös sanoneet toisillemme, tässä tämä nyt on, tämä tuntuu oikealta.
Kyllä. Jännä, mutta tässä parisuhteessa kaikki on ollut paremmin kuin aiemmissa suhteissani ja rakkaus roihuaa vahvana 15 vuoden ja lapsiarjen keskellä vahvana. Mies tuntee onnekseni samoin, joka on aika mahtavaa. =)
Uppista