Ystäväni puhuu aina " meidän neidistä" enkä ole aina varma

Mutta mulla on myös tuollainen ystävä, ja ihmettelenkin joskus mielessäni, että eikö olisi mieluummin kannattanut valita tytölle sellainen nimi, jota jaksaa käyttää, ettei tarvitsisi koko ajan hokea " meidän neitiä" .

Miten voit olla noin ennakkoluuloinen, nyt eletään sentään 2000-lukua!

Joskin vielä pahempi on " meidän rinsessa" . Satunnaisesti se on ok (suloistakin), mutta tuntuu siltä että lapsen oikea nimi on unohdettu...

ja " meidän prinssi" -tyyppejä. Mitään prinsessoja Suomessa ole (ellei tangosellaisia lasketa).

Minusta se, ettei voi käyttää lapsestaan nimeä vaan pitää " meititellä" (meidän prinsessa, meidän neiti) viittaa ihan samaa. Päässä vikaa.

Tämä oli juuri tarvitsemani päivän piristys, tästä on hyvä jatkaa. Rakkaalla lapsella monta lempinimeä ja niin pois päin. Antaa niiden äitien sanoa lapsiaan miksi haluavat ja jos ei ole varma kenestä puhutaan, kysy rohkeasti. Mikä kamala siinä prinsessa-nimityksessä on? Muutaman vuoden iässä tyttö ehkä haluaakin olla prinsessa. Ja teini-iässä prinsessa meinaa jo ihan muuta. Ei ne lapset siitä pilalle mene.

Eikö pelkkä etunimi riitä?

Jos tuttavapiirissä on useampi Pentti, niin oletan kyllä naisen puhuvan omasta miehestään jos hän puhuu Pentistä. Jos hän puhuu jostakusta muusta Pentistä, niin yleensä siihen liitetään jokin muu määre mukaan " naapurin Pentti, Virtasen Pentti, Ailan mies Pentti..." jne.

Meillä lapsi on meidän, siis minun ja mieheni, joten kai tuo mietittely tulee jotenkin vahingossakin? Lapsena tuli sanottua meidän äiti, siis minun ja siskoni äiti. Piti jakaa, ei saanut omia.

Kyllä jokainen äiti varmaan lapsensa nimen muistaa viimeistään siinä vaiheessa kun pitää torua, meillä ainakin äiti muisti sanoa oikein vihaisena ihan kaikki nimet. :)

Vierailija:

Minusta se, ettei voi käyttää lapsestaan nimeä vaan pitää " meititellä" (meidän prinsessa, meidän neiti) viittaa ihan samaa. Päässä vikaa.

...meidän prinsessa (en ole kuullut kenenkään kutsuvan poikaansa prinssiksi, huomasin juuri).

suvaitsematonta porukkaa täällä.. Oletteko aina tommoisia vai vain täällä?

Meillä kaikilla on siviilimielipiteet ja av-mielipiteet erikseen.



Huoh. Eiköhän se ajatusmaailma ole ihmisellä aina sama, eri asia sitten, tulevatko tällaiset asiat muualla puheeksi.

Nimi on vähän harvinaisempi ja sellaisena sen haluan pysyvänkin... Alkavat pian matkia, leikkipuistomammat.

Muistelen pienenä, että oman perheen jäsenistä puhuin ehdottomasti " meidän äiti" , " meidän iskä" , " meidän Maija" siskosta ja " meidän Kalle" veljestä. Ja musta oli TODELLA omituista ja lapsellisen kuuloista, kun parin sadan kilsan päässä ystäväni sanoi esim. " Seitsemältä äiti tulee hakemaan mut." kun olisi pitänyt sanoa " Seitsemältä meidän äiti tulee hakemaan mut." Eli kyseessä olisi murrerajaan liittyvä asia? Meillä päin siis äiti oli yleissana ja meidän äiti juuri minun äitini.

Joka puolella Suomea tuota kuulee. Äiti-sanan kanssa ei kuulosta yhtään pahalta, eikä minusta pojan ja tytönkään. Neiti, prinsessa ym. ovat ne, jotka kalskahtavat korvaani.

Olen 25 ja sanon omasta äidistäni vieläkin meidän äiti, jos kerron jollekin että olin esim hänen kanssaan kaupassa tai jossain.

Jos vaikka kerron, että olin Sinin ja äitin kanssa kaupassa, niin se jolle kerron, kysyy yleensä heti: ai sinin äidin kanssa vai? Ei ku MEIDÄN ÄITIN!

Vierailija:

Jos vaikka kerron, että olin Sinin ja äitin kanssa kaupassa, niin se jolle kerron, kysyy yleensä heti: ai sinin äidin kanssa vai? Ei ku MEIDÄN ÄITIN!

Minä oletan tuosta, että puhut omasta äidistäsi. Ja jos puhut Sinin äidistä, olisit luultavasti sanonut että " Olin Sinin ja Sinin äidin kanssa kaupassa" .