Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epävakaa persoonallisuushäiriö - kokemuksia?
06.07.2021 |
Kuuluuko lähipiiriisi ketään, jolla olisi ns. epävakaa persoonallisuushäiriö (rajatilapersoonallisuus, engl. borderline-persoonallisuus)?
Oma vanhempi siskoni kärsii melkoisen varmasti ko. häiriöstä (ei varmastikaan itse sitä tajua) ja kanssakäyminen hänen kanssaan on siksi todella vaikeaa: mielialat vaihtelevat kuin katkaisimesta painaisi, mitään ei voi sanoa vastaan tai seurauksena on suuttuminen, raivokohtaukset ovat hallitsemattomia jne. jne. Tällaista toimintaa esiintyy vain, kun hän on tekemisissä kaikkein läheisimpien ihmisten kanssa (erityisesti äitimme ja minä saamme kaiken ikävän niskaamme).
Mitä pitäisi tehdä? Katkaistako välit siskoon kokonaan? Olemme molemmat yli 4-kymppisiä perheellisiä aikuisia.
Tässä vielä tietoa epävakaasta persoonallisuushäiriöstä:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…
Kommentit (14)
Turha alkaa psykiatrisoimaan hankalaa käytöstä. Miksi ihmeessä joka asialle pitää löytää diagnoosi? Ihmisiä on erilaisia, kaikki eivät sovi yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turha alkaa psykiatrisoimaan hankalaa käytöstä. Miksi ihmeessä joka asialle pitää löytää diagnoosi? Ihmisiä on erilaisia, kaikki eivät sovi yhteen.
Siksi kun se oikeasti helpottaa oman tilanteen hahmottamista ja eri tyypin persoonallisuushäiriöt paranee eri keinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaatteko?
Kiusaamista. lääkri tekee diaknoosin.Ei tavalinen ihminen.pitäkö aina etsiä vikoja muista ja panetella?
Vierailija kirjoitti:
Turha alkaa psykiatrisoimaan hankalaa käytöstä. Miksi ihmeessä joka asialle pitää löytää diagnoosi? Ihmisiä on erilaisia, kaikki eivät sovi yhteen.
Kun on diagnoosi, jos siis sellaiselle oikeasti tarvetta, voi saada hoitoa ja apua ongelmiinsa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha alkaa psykiatrisoimaan hankalaa käytöstä. Miksi ihmeessä joka asialle pitää löytää diagnoosi? Ihmisiä on erilaisia, kaikki eivät sovi yhteen.
Siksi kun se oikeasti helpottaa oman tilanteen hahmottamista ja eri tyypin persoonallisuushäiriöt paranee eri keinoilla.
Ei ole mitään eri tyypin persoonallisuushäiriöitä. Ne on ihmisten keksimiä luokitteluja eri tavoin koetuille ihmisille. Omaa tilannetta kannattaa opetelle hahmottamaan muutenkin kuin psykiatrian kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha alkaa psykiatrisoimaan hankalaa käytöstä. Miksi ihmeessä joka asialle pitää löytää diagnoosi? Ihmisiä on erilaisia, kaikki eivät sovi yhteen.
Kun on diagnoosi, jos siis sellaiselle oikeasti tarvetta, voi saada hoitoa ja apua ongelmiinsa paremmin.
Ei todellinen hoito perustu mihinkään diagnoosiin vaan potilaan kohtaamiseen. Ei diagnoosilla esim oikeassa psykoterapiassa ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin, Ihan kuin äitini. Itseään suojellakseen olisi parasta katkaista välit kokonaan. Valitettavasti jotkut joutuvat elämään saman katon alla, itsetunto murtuu ja elämänhalu katoaa jatkuvan varuillaan olon, haukkumisten ja raivoamisen seurauksena. Mitään oikeaa syytä raivoamiseen ei välttämättä ole, riittää jos kynä on väärin päin pöydällä. Tätä päivästä, viikosta, kuukaudeetsa, vuodesta ja vuosikymmenenestä toiseen. Kukaan ei uskalla puuttua, kun ei halua silmätikuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha alkaa psykiatrisoimaan hankalaa käytöstä. Miksi ihmeessä joka asialle pitää löytää diagnoosi? Ihmisiä on erilaisia, kaikki eivät sovi yhteen.
Siksi kun se oikeasti helpottaa oman tilanteen hahmottamista ja eri tyypin persoonallisuushäiriöt paranee eri keinoilla.
Ei ole mitään eri tyypin persoonallisuushäiriöitä. Ne on ihmisten keksimiä luokitteluja eri tavoin koetuille ihmisille. Omaa tilannetta kannattaa opetelle hahmottamaan muutenkin kuin psykiatrian kautta.
Parempi kun et puhu asioista, joista et oikeasti tiedä. Esität vain tietäväsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha alkaa psykiatrisoimaan hankalaa käytöstä. Miksi ihmeessä joka asialle pitää löytää diagnoosi? Ihmisiä on erilaisia, kaikki eivät sovi yhteen.
Siksi kun se oikeasti helpottaa oman tilanteen hahmottamista ja eri tyypin persoonallisuushäiriöt paranee eri keinoilla.
Ei ole mitään eri tyypin persoonallisuushäiriöitä. Ne on ihmisten keksimiä luokitteluja eri tavoin koetuille ihmisille. Omaa tilannetta kannattaa opetelle hahmottamaan muutenkin kuin psykiatrian kautta.
Parempi kun et puhu asioista, joista et oikeasti tiedä. Esität vain tietäväsi.
Tiedän aika laajasti näistä asioista. Tosissasiko väität, että psykiatriset diagnoosit eivät ole ihmisten keksimiä? Homoseksuaalisuus oli myös ennen psykiatrinen sairaus. Psykiatrinen sairaus on kulttuurin tuote. Psykiatria on nuori ala ja kärsii tieteellisyysvajeesta.
No ei se epävakaa sillä ainakaan parane, että kaikki hylkää ja katkoo välit. Miten ois paremminkin hoitoon ohjaaminen/kannustaminen? Ja selkeiden rajojen asettaminen. Ei tarvitse kokonaan välejä katkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei se epävakaa sillä ainakaan parane, että kaikki hylkää ja katkoo välit. Miten ois paremminkin hoitoon ohjaaminen/kannustaminen? Ja selkeiden rajojen asettaminen. Ei tarvitse kokonaan välejä katkoa.
Kyseessähän ei mikään sairaus ole. Se, että ihminen koetaan hankalaksi, ei ole tämän ihmisen sairaus...
Vierailija kirjoitti:
No ei se epävakaa sillä ainakaan parane, että kaikki hylkää ja katkoo välit. Miten ois paremminkin hoitoon ohjaaminen/kannustaminen? Ja selkeiden rajojen asettaminen. Ei tarvitse kokonaan välejä katkoa.
Persoonallisuushäiriöisissä on se ongelma, että ovat sairaudentunnottomia eivätkä suostu hoitoon. Vika on aina muissa, ei heissä itsessään. He ovat myös rajattomia ja äärimmäisen kuormittavia loputtominen vaatimuksineen ja pomppimisineen. Olen itse alalla, jossa näiden kanssa pitää työskennellä. Psykiatriasta olen saanut ohjeistuksen, että yhteyksissä kannattaa olla mahdollisimman vähän, vain pakolliset ja tarjota hyvin kylmää olkapäätä muuten. Kaikki kommunikointi kannattaa olla minimaalista.
Alue: Aihe vapaa
up