Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

ootko meinannut hukkua

Vierailija
10.07.2014 |

Ikinä?

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen, kamalaa, ei kulkenut elämä filminauhamaisesti silmien ohi niinkuin leffoissa. Paniikkia, epätoivoa, huutoa, vieläkään en nouse veneeseen, tapahtumasta 7 vuotta :'( Olkaa kaikki varovaisia vesillä!

Vierailija
2/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo, ala-asteikäisenä lapsena kun koitin tehdä kuperkeikan ollessani kylpyammeessa kylvyssä. :D Olisi kyllä ollut vähän nolo tapa kuolla. x)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen. Noin 13-vuotiaana. Olin syvässä järvenpoukamassa uimassa ystävieni kanssa, ja siinä kohdassa oli tunnetusti rajuja virtoja ja pyörteitä. Kaverit jäivät ottamaan aurinkoa ja pulahdin yksin veteen vilvoittelemaan. En pitänyt oksista tai kivenlohkareista kiinni, ajattelin vain, että jos virtaus tulee niin kyllä voimani sitä riittävät vastustamaan.

No, niinpä ei ollutkaan. Pyörre tuli ja imaisi sisäänsä, en ehtinyt napata mistään kiinni. Vesi painoi minua alaspäin, se oli jotain niin kauheaa. Olin pienikokoinen tyttö eivätkä voimani riittäneet. Kiljuin veden alla pitkään ja hartaasti, vaikkei se mihinkään kuulunut. Väsyin nopeasti taistelemiseen, enkä enää edes yrittänyt kamppailla vastaan. Minut valtasi hyvä ja tyyni olo.

Pelastuin kuitenkin viime hetkellä, sillä vahvempi kaverini sai jalastani sekä tukastani kiinni. Virtaus oli jo helpottunut, ja rannassa vain oksensin ja yökkäsin itseni tyhjäksi. Sain hirveän kouristelukohtauksen ja minut kiikutettiin lääkäriin.

En ole enää koskaan halunnut uida virtaavissa tai pyörteisissä paikoissa, jossa jalkani eivät yltä pohjaan. Tuon läheltä-liippasi- tilanteen jälkeen kiersin sen poukaman kaukaa.

Vierailija
4/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo, olen joskus kolmivuotiaana. En muista tuosta muuta kuin että kylmää merivettä meni nenään. Eli säästyin traumoilta.

 

Olen koko ikäni asunut meren vieressä (kuten lapsenikin. Lähimpään rantaan on ehkä sata metriä jos ihan sitäkään). Minut on opetettu kunnioittamaan (muttei pelkäämään merta) ja saman olen opettanut myös lapsilleni.

 

Vierailija
5/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:54"]Olen. Noin 13-vuotiaana. Olin syvässä järvenpoukamassa uimassa ystävieni kanssa, ja siinä kohdassa oli tunnetusti rajuja virtoja ja pyörteitä. Kaverit jäivät ottamaan aurinkoa ja pulahdin yksin veteen vilvoittelemaan. En pitänyt oksista tai kivenlohkareista kiinni, ajattelin vain, että jos virtaus tulee niin kyllä voimani sitä riittävät vastustamaan.

No, niinpä ei ollutkaan. Pyörre tuli ja imaisi sisäänsä, en ehtinyt napata mistään kiinni. Vesi painoi minua alaspäin, se oli jotain niin kauheaa. Olin pienikokoinen tyttö eivätkä voimani riittäneet. Kiljuin veden alla pitkään ja hartaasti, vaikkei se mihinkään kuulunut. Väsyin nopeasti taistelemiseen, enkä enää edes yrittänyt kamppailla vastaan. Minut valtasi hyvä ja tyyni olo.

Pelastuin kuitenkin viime hetkellä, sillä vahvempi kaverini sai jalastani sekä tukastani kiinni. Virtaus oli jo helpottunut, ja rannassa vain oksensin ja yökkäsin itseni tyhjäksi. Sain hirveän kouristelukohtauksen ja minut kiikutettiin lääkäriin.

En ole enää koskaan halunnut uida virtaavissa tai pyörteisissä paikoissa, jossa jalkani eivät yltä pohjaan. Tuon läheltä-liippasi- tilanteen jälkeen kiersin sen poukaman kaukaa.

[/quote] Oijoi, olipa tipalla, veteen ei voi yhtään luottaa ,vaikka olis hengenpelastja ja tosi hyvä.

Vierailija
6/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen lapsena. Kiipeilin jonkinlaista kaidetta pitkin altaan syvään päähän. Äiti vielä varoitteli että elä mene kun et osaa uida mutta en kuunnellut. Siitä sitten putosin ja painuin veden alle, paniikissa sain räpiköityä takaisin reunalle ja siitä kuivalle maalle. Ei onneksi jäänyt traumoja, edelleen rakastan uimista mutta tuo on kyllä silti pelottava muisto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:54"]Olen. Noin 13-vuotiaana. Olin syvässä järvenpoukamassa uimassa ystävieni kanssa, ja siinä kohdassa oli tunnetusti rajuja virtoja ja pyörteitä. Kaverit jäivät ottamaan aurinkoa ja pulahdin yksin veteen vilvoittelemaan. En pitänyt oksista tai kivenlohkareista kiinni, ajattelin vain, että jos virtaus tulee niin kyllä voimani sitä riittävät vastustamaan.

No, niinpä ei ollutkaan. Pyörre tuli ja imaisi sisäänsä, en ehtinyt napata mistään kiinni. Vesi painoi minua alaspäin, se oli jotain niin kauheaa. Olin pienikokoinen tyttö eivätkä voimani riittäneet. Kiljuin veden alla pitkään ja hartaasti, vaikkei se mihinkään kuulunut. Väsyin nopeasti taistelemiseen, enkä enää edes yrittänyt kamppailla vastaan. Minut valtasi hyvä ja tyyni olo.

Pelastuin kuitenkin viime hetkellä, sillä vahvempi kaverini sai jalastani sekä tukastani kiinni. Virtaus oli jo helpottunut, ja rannassa vain oksensin ja yökkäsin itseni tyhjäksi. Sain hirveän kouristelukohtauksen ja minut kiikutettiin lääkäriin.

En ole enää koskaan halunnut uida virtaavissa tai pyörteisissä paikoissa, jossa jalkani eivät yltä pohjaan. Tuon läheltä-liippasi- tilanteen jälkeen kiersin sen poukaman kaukaa.

[/quote]

Kauheata D: Onneksi ystäväsi kuuli kirkaisut ja tuli hätiin, muuten olisit voinut olla mennyttä!

Vierailija
8/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meinasin hukkua lähteeseen 2-vuotiaana. Lapsuudenkotini lähellä oli luonnonlähde, jolla kävimme välillä. Laitoimme isosiskoni kanssa jotain kaarnalaivoja siihen pinnalle ja liukastuin reunalla olevilta puilta lähteeseen. Onneksi äitini oli mukana, hän tarttui nilkkaani ja nosti minut ylös. 

Tämä kokemus on myös ensimmäinen muistoni. Muistan mitä minulla oli päällä. Muistan, että olin vedessä silmät auki, vesi oli kylmää ja kaikki näytti kauniilta. Tunsin käden nilkassani ja sen kun äiti nosti minut ylös. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:36"]Kerran teininä kännissä. Sen jälkeen ei ole liikoja tullut juotua eikä uitua.

[/quote] no hui, älä enää ikinä tee noin!

Vierailija
10/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli lähellä hukkumista joskus parikymppisenä, humalassa ystävien kanssa menin yks juhannus järveen uimaan. Kavereita oli paljon, kaikki humalassa, hirveä meteli ja nauraminen ja osa loiskutteli vettä toistensa päälle jne.

 

Tarkoituksenani oli vaan kahlata syvälle niin että jalat ylttyvät vielä pohjaan. Yhtäkkiä kuitenkin tuli äkkisyvää, ja jotenkin humalasta ja tasapainon menetyksestä johtuen "huojuin" syvemmälle ja tajusin vaan että mulla ei ole humalasta johtuen voimia eikä tarpeeksi selvää päätä, jotta pystyisin uimaan.. Oli kauhea, paniikinomainen tunne jossain humalaisen pään sisällä, kun yritin käsillä kauhoen saada tasapainoa takaisin ja tapailtua jalkojani pohjaan ja lähemmäs rantaa, jotta en hukkuisi.. ja jostain syystä en pystynyt edes huutamaan apua enkä muutenkaan kiinnittämään kavereiden huomiota, hoipuin vain paniikissa puoliksi veden alla ja mietin että tähänkö mä nyt kuolen... en onneksi kuollut, sain jalkani osumaan maalle ja kauhottua itseni pois syvästä vedestä.

 

En mene enää ikinä, edes kahlaamaan, ollessani humalassa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En. Onneksi. Hui mitkä traumat tulisi.

Vierailija
12/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsena hyppäsin uimataidottomana liian syvälle laiturilta. Muistan sen hyvin kun vaan vajosin ja vesi pyörteili päälle enkä päässyt räpiköimällä pintaan, valo pakeni vaan kauemmaksi. Isoveli pelasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pienenä jäin tyroksilautan alle. Olisin hukkunut jos naapuri ei olisi nostanut lautaa..

Vierailija
14/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmejuttuja, onneksi pääsitte pinnalle ,varjelus. Myös meinannut lapsena pyörre viedä ,kaveri vielä päälle panikoi, ei parantanut yhtään. Vain ihme kuljetti rantaan ,kukaan ei tullut apuun.

Vierailija
16/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo, pienenä kelluin ison uimarenkaan kanssa ja ajauduin syvään kohtaan, luiskahdin renkaan keskeltä uppeluksiin ja vedin kunnolla vettä henkeen, aikuisia ei ollut näkemässä ja minua vähän vanhemmat serkut vain nauroivat kun luulivat että pelleilin, ympärillä oli matalampaa. Jotenkin sain renkaasta otteen ja pääsin rantaan, oksensin vettä ja limaa mutta kukaan aikuisista ei tätä jälkikäteen uskonut, oli tosi vaikea hengittää vielä päiviä tämän jälkeen ja kuumekin nousi. Inhoan nyt aikuisenakin uimista järvessä :\

Vierailija
17/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerran teininä kännissä. Sen jälkeen ei ole liikoja tullut juotua eikä uitua.

Vierailija
18/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 21:34"]Joo, pienenä kelluin ison uimarenkaan kanssa ja ajauduin syvään kohtaan, luiskahdin renkaan keskeltä uppeluksiin ja vedin kunnolla vettä henkeen, aikuisia ei ollut näkemässä ja minua vähän vanhemmat serkut vain nauroivat kun luulivat että pelleilin, ympärillä oli matalampaa. Jotenkin sain renkaasta otteen ja pääsin rantaan, oksensin vettä ja limaa mutta kukaan aikuisista ei tätä jälkikäteen uskonut, oli tosi vaikea hengittää vielä päiviä tämän jälkeen ja kuumekin nousi. Inhoan nyt aikuisenakin uimista järvessä :\

[/quote] sympatiat sulle ♡

Vierailija
19/19 |
10.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen. Noin 5v. Veneestä putoaminen. Sukulaismies nappasi ylös kun nousin pintaan. Ensrex-takin alle oli jäänyt ilmakupla. Traumat jäi. Huonosti menin uimaan lapsena.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän kuusi