Lue keskustelun säännöt.
Veljeni perhe-elämää...
24.08.2006 |
Tiedän että on ihan hölmöä repostella täällä veljeni asioita, mutta olen niin huolestunut että kaipaan teidän mielipiteitänne.
Veljelläni on uusperhe: hän, avovaimo, tämän kaksi lasta ja nyt uusi yhteinen vauva. Aikaisemmin, ennen vauvan syntymää, veljeni oli heille kuin oma isä, piti sylissä, leikki heidän kanssaan ja kaikkea muuta asiaan kuuluvaa. Ihastelin veljeni lapsirakkautta kovasti, kuinka hienosti hän otti lapset omikseen. Lapset rakastavat aivan hurjana isäpuoltaan.
Tämän rakkauden ja helpon sopeutumisen pistin niin hyvin merkille kun meillä oli sama tilanne silloin mieheni kanssa ja lapseni ei millään meinannut hyväksyä miestäni. (Nyt aika on tehnyt tehtävänsä ja rakastavat toisiaan kovasti).
Mutta nyt kaikki on toisin. Vauva tuli taloon kesän alussa ja veljeni muuttui kuin taikaiskusta. Hän hyljeksii vaimon lapsia ihan näkyvästi. Tiuskii näille, työntää pois syliin pyrkivän, haukkuu apinoiksi ja on silminnähden tuskastunut lapsiin. Vain vauva saa kaiken huomion.
Mitä ihmettä miehen päässä pyörii?? En kertakaikkiaan voi käsittää veljeni käytöstä! Hän on aina ollut hyvin lapsirakas ja toivonut omaa lasta jo vuosikausia. Miten kiltistä miehestä voi tulla tuollainen ääliö? Minua haluttaisi pyöritellä häntä vaikka rapakossa sen aikaa että oppii tavoille, mutta eipä onnistu kun jätkä on minua puoli metriä pidempi...
Mutta siis oikeasti, sanoja kai tässä tarvittaisiin, vaan minkä laisia? Taitaa olla niin että sanompa mitä tahansa, niin herneethän siinä on veljellä nenässä heti. Lapsia vaan niin käy sääliksi, viattomia ja oikeasti ihania kun ovat.
Kommentit (8)
lapsuutenne tapahtumasta, joko teillä kotona tai kavereilla. Tarkoitan, että viitaisit jossain sopivassa tilanteessa johonkin tapaukseen lapsuudessa, jolla voisi saada ajatuksia heräämään.
Aluksi kannattaa varmaan jättää menemättä ns. suoraan iholle, mitä hemmettiä teet tyyliin, vaan tosiaan katsoa kiertokautta, löytyykö pääkopasta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen veljen perheessä sellainen tilanne, että esikoinen ei ole oikeasti miehen veljen lapsi, vaikka papereissa niin lukee. Lähipiiri tietää tilanteen, mutta lapselle (nyt 5 v) ei ilmeisesti ole tarkoitus kertoa.
Vuosi sitten syntyi pikkuveli, josta miehen veli ilmoitti sähköpostilla: poikani on syntynyt - ei siis poika/poikamme. Ja on kyllä niin kahden kerroksen väkeä lapset nyt, kun katsoo isänsä suhtautumista. Nyt ollaan tilanteessa, jossa äiti on aina isosiskon puolella, ja isosisko roikkuu äidissään eikä suostu menemään " isäänsä" lähellekään. Surettaa, mutta aika voimattomiahan tässä ollaan.
tämän takia en itse voisi koskaan elää uusioperheessä. Eli olen kyllä lapsi rakas (kuten veljesi), mutta veri on vettä sakeampaa. Onneksi olen ensin saanut nämä omat lapseni, joten tiedän etten koskaan voi olla tasavertainen vanhempi omille ja toisille, siksi minusta ei koskaan voi tulla uusioperheellistä.
Valitettavasti veljesi järjestys oli toinen. Eli hän kyllä on lapsirakas, mutta nyt hän on saanut omaa verta ja lihaa. Tilanne on varmaan korostanut nyt sitä etteivät toiset ole hänen omiaan.
Kahden keskinen juttelutuokio on tarpeen. Tuo keskustelussa esille, että mitä hän tunteekin on luonnollista, mutta käytös hyvin näkyvää ja epäoikeudenmukaista.
Joillakin käy näin, vaikka lapset olisivat biologisiakin. Kun vauva syntyy, koetaan vanhempi lapsi vain ärsyttävänä kiusankappaleena. Tämä riski varmasti kasvaa, kun lapset eivät ole biologisia. Toivottavasti veljesi tulisi järkiinsä. Voisithan yrittää puhua asiasta niin, että et kohdista sanojasi suoraan veljelle, ikäänkuin yleisellä tasolla.
jostain " tuttavasta" joka käyttäytyy samalla tavalla kuin hän, tietysti niin että en muka olisi huomannut mitään kummallista veljen tilanteessa. Näin ehkä näkyisi että onko siellä päässä mitään vai ei.
Pitäisi vaan niin osata hillitä itsensä. Mieleni vaan niin tekisi karjua päin naamaa että etkö idiootti tajua mitä teet, mutta sepä tosi rakentavaa olisi...
Kautta rantain pitänee yrittää, mutta onko siitä sitten hyötyä. Toista ihmistä on kuitenkin mahdotonta muuttaa. Jos vain hänet saisi huomaamaan että ihan oikein eivät asiat nyt etene.
Täytyy vaan yrittää. Kiitos kun jaksoitte kommentoida, lisääkin saa tulla!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6-vuotiaana sai pikkusisaruksen.
Muistan ne tunteet kun sisarukseni syntyi ja mä jäin " ulkopuolelle" isäpuoleni puolelta, en muista näistä ajoista mitään hyvää, kuin ainaista haukkumista ja vittuilua.
Tätä jatkui aina siihen asti kun muutin 20v pois kotoota.
Koskaan ei haukkunut mua niin että mutsini olisi ollut kuulolla, mutta odota kun kukaan ei ollut näkemässä, heilutteli nyrkkiä mun nenän edessä, saattoi potkasta mua ohimennen, haistatti vittuja, uhkaili, toivoi että painuisin helvettiin jne..
Inhosin nuorempaa sisarustani useita vuosia koska katsoin että jäin hänen takiaan paitsi kaikesta hyvästä huomiosta isäpuoleni osalta.
Olemme oikeastaan tutustuneet toisiimme kun sisarukseni pääsi ammattikoulusta ja nykyään olemme aika läheisiä.
Hän ei ollut koskaan huomannut mitään erikoiskohteluja mun taholta, ei kai nähnytkään kun niitä supistiin mun korvaan ohimennen ettei ketään muu vaan näe ja kuule. Mä olin ainoa joka näki tai kuuli.
En ollut mikään helppo teinitapaus. Olin kauhea ja toivon että omat lapseni pääsevät paljon helpommalla.
Teini-iässä luuhasin toisten nurkissa, lintsasin, poltin, ryyppäsin ja rälläsin.
Monet siitä jengissä missä mä silloin liikuin on kuollut huumeisiin..
Jälkeenpäin äitinä olen osannut hahmottaa asioita ja itkenyt sitä pientä lasta joka on jäänyt " yksin" ja elänyt kotona missä EI ole todellakaan ollut hyvä olla/asua.
Olen ollut hiljaa ja antanut asioiden vaan olla. Parempi niin.
Nykyään isäpuoleni on kasvanut aivan eri ihmiseksi ja on lapsille aivan ihana pappa.
Sanotaan näin että olen omasta mielestä käynyt aika rankan elämänkoulun ja nähnyt niin paljon kaikkea, että en enää hätkähdä pienistä ja koen että olen vahvempi ihminen.
Miehellä oli pari lasta edellisestä liitosta ja siskoni otti heidät tosi hyvin vastaan. Touhusi ja hankki tavaraa. Oman vauvan saatuaan, miehen lapsista on tullut pelkkä riesa.
a) puhu veljesi kanssa sopivassa tilanteessa, jolloin ei olisi muita häiriötekijöitä ja olisi sopivan rauhallista
tai jos näet paremmaksi
b) puhu vaimon kanssa. tosin veljesi jos saa tietää siitä jälkikäteen, asiat voivat mennä enemmän mutkalle, joten ehkä kuitenkin puhuminen veljesi kanssa.
yritä säilyttää malttisi!