Lue keskustelun säännöt.
Oletko lopettanut seurustelun jos toiselta on paljastunut joku tauti?
09.07.2014 |
Oletko ollut niin julma?
Tuli vaan mieleen tuosta toisen ketjun yhden miehen vastauksesta, jossa hän kertoi että hänelle oli ehdoton turn off, kun hänelle oli paljastunut, että hänen naisensa oli sairastanut rintasyöpää ja oli joutunut poistamaan toisen rintansa sen takia. :-/
Kommentit (21)
En mä usko, että seurustelu loppuisi siihen. Ellei nyt kysessä olis HIV, hepatiitti tai joku muu vastaava. Jos henkilö on ihana ja ei nyt ihan kuolenmansairas, niin miksi ei?
Mun omalla miehellä on paljon ruoka-aineallergioita. Minulle tämä ei ole ollut ongelma, tehdään omat ruuat ja mietitään hiukan keittiöhygieniaa. Yhdeltä kaveriltani sain tähän kuitenkin kauhisteluja ja toteamuksen "Ai kauheeta, mä en vois kyllä elää tollasen ihmisen kanssa, miten tosta voi tulla yhtään mitään" Että kyllä näitä ihmisiä on, jotka jättäisivät toisen vähän vähempiarvoisen asiankin takia.
Terv. hämmentynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni karkotteeksi riitti sulhasehdokkaalle puhjennut skitsofrenia(siis sairastui meidän 5 vuoden yhdessäolon aikana). Ei henkisesti ruutitynnyrin kanssa tehdä lapsia, tai ainakaan minä en tee. Kyllähän siitä päätöksestä tuli miehen suvulta paskaa niskaan, mutta oma elämäni kuuluu vain minulle. Ja nyt kun tiedän sivusta katsoneena miten tuo sairaus on edennyt ja mitä siitä on läheisilleen seuranut, olen päätökseeni 100% tyytyväinen.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 10:01"]
Itselleni karkotteeksi riitti sulhasehdokkaalle puhjennut skitsofrenia(siis sairastui meidän 5 vuoden yhdessäolon aikana). Ei henkisesti ruutitynnyrin kanssa tehdä lapsia, tai ainakaan minä en tee. Kyllähän siitä päätöksestä tuli miehen suvulta paskaa niskaan, mutta oma elämäni kuuluu vain minulle. Ja nyt kun tiedän sivusta katsoneena miten tuo sairaus on edennyt ja mitä siitä on läheisilleen seuranut, olen päätökseeni 100% tyytyväinen.
[/quote]
Varmasti sinulle hyvä ratkaisu, itse en samanlaiseen kykenisi. Olen mieheni tukena myötä- ja vastamäessä, ja me ollaan oltu "vasta" 3 vuotta yhdessä. Tosin, hänkin hyväksyi minut vikoineni. Niinkin "suuri" vika kuin sukupuoliherpes. :D Tiedän, ettei ole siis verrattavissa skitsofreniaan.
Lopetin seurustelun kun paljastui, että silloinen tyttöystäväni sairastaa bulimiaa. Minä en mitään ruokavammaisia jaksanut katsella silloin enkä jaksa nyt, ensimmäisen maailman itseaiheutetut ongelmat.
Sen kamalampaa tautia ei ole paljastunut kuin herpes (tämä siis tuli selväksi jo suhteen alkuvaiheessa, ei siis ollut suhteen aikana hankittu tuliainen). En ole siis ketään jättänyt tautien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppuelämän kestävän suhteen ja avioliiton aikana molemmat yleensä sairastuvat useampaankin tautiin, joista osa on vakavia ja pysyviä ja joku lopulta ihan tappava. Normaalit ihmiset näkevät tämän osana elämää.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 10:01"]
Itselleni karkotteeksi riitti sulhasehdokkaalle puhjennut skitsofrenia(siis sairastui meidän 5 vuoden yhdessäolon aikana). Ei henkisesti ruutitynnyrin kanssa tehdä lapsia, tai ainakaan minä en tee. Kyllähän siitä päätöksestä tuli miehen suvulta paskaa niskaan, mutta oma elämäni kuuluu vain minulle. Ja nyt kun tiedän sivusta katsoneena miten tuo sairaus on edennyt ja mitä siitä on läheisilleen seuranut, olen päätökseeni 100% tyytyväinen.
[/quote]
Varmasti sinulle hyvä ratkaisu, itse en samanlaiseen kykenisi. Olen mieheni tukena myötä- ja vastamäessä, ja me ollaan oltu "vasta" 3 vuotta yhdessä. Tosin, hänkin hyväksyi minut vikoineni. Niinkin "suuri" vika kuin sukupuoliherpes. :D Tiedän, ettei ole siis verrattavissa skitsofreniaan.
[/quote]
Ei muuten ollut silloin ihan helppo asia jättää tuollaisenkaan takia, mutta kyllä käytännön pakko ohjasi siihen melko pian. Rakastin kyllä tätä ihmistä, mutta itsekin pitää elää ilman pelkoa omasta turvallisuudesta. Puhumattakaan että pelko ulottuisi vielä mahdollisiin yhteisiin lapsiin. Sitä ajatusta en sietänyt, ja itselleni oli kuitenkin selvää että haluan äidiksi.
On kamalaa pelätä vieressä nukkuvan mielenliikkeitä, ja voin kertoa että "hullulla" on todella hullun voimat... paranoidi skitsofrenia on vaikeasti hallittavissa, kun mukaan tuli vielä alko-ongelma. Lääkeitä otti, mutta yhtä usein jätti ottamatta-nekin kun olivat salaliitto häntä vastaan, kuulema.
Eikä se pelko ole ainoa asia jota noin sairastuvalle yleensä tulee: talouskin jäi vain itseni varaan kun mies ei voinut enää käydä töissä. Ja siinä vaiheessa joka asia oli mitoitettu kahden töissäkäyvän tuloille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 10:08"]
Sen kamalampaa tautia ei ole paljastunut kuin herpes (tämä siis tuli selväksi jo suhteen alkuvaiheessa, ei siis ollut suhteen aikana hankittu tuliainen). En ole siis ketään jättänyt tautien takia.
[/quote]
Herpeshän on todella yleinen. Saattaa olla sinullakin oireettomana. Tai no, nyt ainakin.
Mulle kävi niin päin, että tuin miestä läpi erittäin vaikean sairauden. Omaa elämää piti väkisinkin vähän lykätä hyllylle siinä sivussa. Mutta mitäpä ei rakkaansa eteen tekisi? Tervehdyttyään mies jätti sitten minut. Kun oli kuulemma niin muuttunut sairauden ja tervehtymisen myötä.
Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 10:22"]Mulle kävi niin päin, että tuin miestä läpi erittäin vaikean sairauden. Omaa elämää piti väkisinkin vähän lykätä hyllylle siinä sivussa. Mutta mitäpä ei rakkaansa eteen tekisi? Tervehdyttyään mies jätti sitten minut. Kun oli kuulemma niin muuttunut sairauden ja tervehtymisen myötä.
Elämä on.
[/quote] Kamalaa:( Itse katkeruisin tuollaisesta . Miten sinun kävi? Mitä miehelle kuuluu? Löysikö uuden naisen?
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 10:01"]
Itselleni karkotteeksi riitti sulhasehdokkaalle puhjennut skitsofrenia(siis sairastui meidän 5 vuoden yhdessäolon aikana). Ei henkisesti ruutitynnyrin kanssa tehdä lapsia, tai ainakaan minä en tee. Kyllähän siitä päätöksestä tuli miehen suvulta paskaa niskaan, mutta oma elämäni kuuluu vain minulle. Ja nyt kun tiedän sivusta katsoneena miten tuo sairaus on edennyt ja mitä siitä on läheisilleen seuranut, olen päätökseeni 100% tyytyväinen.
[/quote]
Varmasti sinulle hyvä ratkaisu, itse en samanlaiseen kykenisi. Olen mieheni tukena myötä- ja vastamäessä, ja me ollaan oltu "vasta" 3 vuotta yhdessä. Tosin, hänkin hyväksyi minut vikoineni. Niinkin "suuri" vika kuin sukupuoliherpes. :D Tiedän, ettei ole siis verrattavissa skitsofreniaan.
[/quote]
Kyllä skitsofrenia todellakin ON hiukan eri asia, kuin joku pieni vika tai herpes. Skitsofreniataipumus on periytyvää, joten pitäisi pohtia tekeekö lapsia, ja jos tekee, pitäisi samalla tehdä itsensä kanssa tilit selviksi siinä, että tekee lapsia mahdollisesti laitoskierteeseen, ja kestää sitten sen, etteivät välttämättä pysty opiskelemaan, perustamaan perhettä tms. Usein skitsofreniaan liittyy myös itsetuhoisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 10:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 10:22"]Mulle kävi niin päin, että tuin miestä läpi erittäin vaikean sairauden. Omaa elämää piti väkisinkin vähän lykätä hyllylle siinä sivussa. Mutta mitäpä ei rakkaansa eteen tekisi? Tervehdyttyään mies jätti sitten minut. Kun oli kuulemma niin muuttunut sairauden ja tervehtymisen myötä.
Elämä on.
[/quote] Kamalaa:( Itse katkeruisin tuollaisesta . Miten sinun kävi? Mitä miehelle kuuluu? Löysikö uuden naisen?
[/quote]
Olihan se aivan hirveä shokki, että ei tällaista voi tapahtua. Meillä oli kuitenkin takana 15 vuoden suhde. Ja välillä on raivo oli hirveä. Mutta päätin olla katkeroitumatta. Mies löysi uuden naisen melko nopealla tahdilla. Sairaus on tietääkseni kurissa. Minä muutin sitten toiselle paikkakunnalle, että pääsen aloittamaan aivan uudelta pohjalta. Aikaa on nyt kulunut pari vuotta, eikä enää v*tuta päivittäin. ;) Olen hiljattain jopa löytänyt uuden rakkauden. Kaikesta näköjään selviää.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 10:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 10:01"]
Itselleni karkotteeksi riitti sulhasehdokkaalle puhjennut skitsofrenia(siis sairastui meidän 5 vuoden yhdessäolon aikana). Ei henkisesti ruutitynnyrin kanssa tehdä lapsia, tai ainakaan minä en tee. Kyllähän siitä päätöksestä tuli miehen suvulta paskaa niskaan, mutta oma elämäni kuuluu vain minulle. Ja nyt kun tiedän sivusta katsoneena miten tuo sairaus on edennyt ja mitä siitä on läheisilleen seuranut, olen päätökseeni 100% tyytyväinen.
[/quote]
Varmasti sinulle hyvä ratkaisu, itse en samanlaiseen kykenisi. Olen mieheni tukena myötä- ja vastamäessä, ja me ollaan oltu "vasta" 3 vuotta yhdessä. Tosin, hänkin hyväksyi minut vikoineni. Niinkin "suuri" vika kuin sukupuoliherpes. :D Tiedän, ettei ole siis verrattavissa skitsofreniaan.
[/quote]
Kyllä skitsofrenia todellakin ON hiukan eri asia, kuin joku pieni vika tai herpes. Skitsofreniataipumus on periytyvää, joten pitäisi pohtia tekeekö lapsia, ja jos tekee, pitäisi samalla tehdä itsensä kanssa tilit selviksi siinä, että tekee lapsia mahdollisesti laitoskierteeseen, ja kestää sitten sen, etteivät välttämättä pysty opiskelemaan, perustamaan perhettä tms. Usein skitsofreniaan liittyy myös itsetuhoisuus.
[/quote]
No ei skitsofreniaan kyllä mitenkään erityisesti liity itsetuhoisuus niin kuin esim. masennukseen voi liittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kaveri jätti miehen, kun paljastui, että tämän suvussa on paljon ms-tautia. Asiaan vaikutti kyllä myös se, että mies oli yrittäjä eikä akateeminen. Että näin...
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 10:16"]
Loppuelämän kestävän suhteen ja avioliiton aikana molemmat yleensä sairastuvat useampaankin tautiin, joista osa on vakavia ja pysyviä ja joku lopulta ihan tappava. Normaalit ihmiset näkevät tämän osana elämää.
[/quote]
Minä ja mieheni ollaan oltu yhdessä 14 vuotta. Jos nyt sairastuisi esim. syöpään, olisi selvää että pysyisin hänen rinnallaan. Mutta jos olisi sairastunut seurustelun alkuaikoina, ei se yhdessäpysyminen olisi ollut niin varmaa. Ja riippuu tietysti sairaudestakin ja siitä miten se on tullut. Esim. HIV saisi minut pakkaamaan kamat samantien jos olisi tullut pettämisen tai huumeiden käytön seurauksena. Jos HIV tulisi narkkarin kadulle jättämästä huumeruiskusta johon mies huomaamattaan kävelisi, en jättäisi.
Nämä, jotka puhuvat skitsojen puolesta, niin onko teillä lähipiirissä sellaisia? Oletteko olleet jollain lailla skitsojen kanssa tekemisissä?
Vaikka siihen on lääkitys, niin henkilö muuttuu huomattavasti siitä mitä on aikaisemmin ollut, ja lääkityksestä huolimatta on erilaisia kausia. Itse jonkin verran olen ollut skitsojen kanssa tekemisisää ja tuttuni sairastui siihen, välillä hän tuntee minut ja välillä ei, kun on huonompi kausi menossa.
riippuu siitä, olenko naimisissa vai en. Jos olen luvannut seistä rinnalla niin myötä- kuin vastoinkäymisessä, niin sitten siinä seison. Mutta jos suhde on sillä pohjalla, etten ole tullaisia viitsinyt luvata, eli tahtoa ei ole riittävästi, niin sitten tauti harkitaan tapauspohjaisesti.
Mieheni suvussa on skitsofreniaa mutta alettiin seurustella niin nuorina etten ajatellut koko asiaa. Lähisukulaiseni sairastui parikymppisenä syöpään eikä hänen seurustelusuhteensa onneksi siihen päättynyt.
En jättäisi vaikka miehelleni tulisi mikä tahansa tauti (poikkeuksena sukupuolitauti koska pettämisen takia jättäisin) ja olemme olleet kuusi vuotta yhdessä.
Itselläni sen sijaan on vaikka mitä tauteja (ykköstyypin diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, reilusti kasvaimia, endometrioosi,migreeni ,pcos jnejne ainakin 5 muuta en nyt kaikkia kerro) ja ei mies minua ole jättänyt :D miten mt tauteja ei minulta löydy, jonkun sellaisen takia saattaisi jättää.
↑