Onko muiden puolesta PAKKO olla onnellinen?

No itse lapsettomuudesta kärsiessä huomasin, että siinä se ystävyys punnitaan, minunkin puoleltani. Oli aika häkellyttävää huomata, että toisten ihmisten raskauksista iloitseminen on todella helppoa, kun taas jo toisten raskaussuunnitelmatkin pistää vihaksi! Toinen yllättävä seikka on, että vaikka minulla on nyt oma nyyttini, niin lapsettomuuden kivut eivät ole vieläkään kadonneet.

Jotain positiivista kuitenkin opin itsestäni ja ihmissuhteistani, niistä joiden kohdalla en pystynyt (esim alkujärkytyksen jälkeen) olemaan aidosti onnellinen, niin juuri niiden kohdalla oli muutakin ongelmaa ystävyydessä. Tajusin siis tuon asian kautta, mitkä ystävyyssuhteeni eivät olleet aitoja, ja mitkä puolestaan olivat. Luonnollisesti nuo ystävyyssuhteet, joissa on ollut sydämestäni mukana syystä tai toisesta, ovat jääneet paitsioon.

Ap, onko tämä ystäväsi siis ihan sanonut ettei halua olla tekemisissä kanssasi? Minulla tuli nimittäin mieleeni, että jospa hän otti ihan etäisyyttä sen takia koska ei halua satuttaa enempää? Antaa pölyn laskeutua.. Sellainenhan on ihan normaalia silloinkin kun on ollut esimerkiksi ystävän kanssa riita, niin sovinnon jälkeen ei kuitenkaan pidetä tiiviisti yhteyttä, vaan annetaan juurikin asian rauhoittua. 

Joihinkin uutisiin on aina korrektia regoida onnitteluilla, riippumatta siitä miten asiat itsellä on. Mutta olla onnellinen toisen puolesta, sehän on aivan eri asia, eikä mielestäni keltään voi sitä edellyttää. Kyllä sen pitäisi riittää, jos on itse omassa elämässään onnellinen, ei muiden tarvitse siihen ottaa osaa.

Ei tarvitse olla toisen puolesta onnellinen, mutta ei saa myöskään olla naama norsunvitulla.

Minkäs sille voi jos purskahtaa itkuun... siinähän sitä sitten ystävyys punnitaan. Ja onnitella voi vaikka itkettääkin.

Pakkohan ei ole kuin kuolla, mutta on itselle aika raskasta jos kaikki positiivinen ympärillä olevien ihmisten elämässä herättää kovin negatiivisia tunteita.

En nyt ehkä kuvailisi tunnettani "onneksi" kun ajattelen kaverin ihanaa lomamatkaa, enemmänkin se on jonkinlaista innostunutta kaihoa - voi vitsi miten kivalta kuulostaa, pääsisinpä minäkin joskus, kyllä minä vielä joskus pääsen, keksisinköhän sittenkin jonkun tavan päästä jonkinlaiseen reissuun jos en nyt ehkä ihan noin näyttävään mutta kuitenkin...

Mutta joo, kyllähän kanssaihmisiltä odottaisi vähän hienotunteisuutta hehkuttamisissaan jos tietävät että jokin on toiselle arka paikka. Eivät kaikki tule ajatelleeksi, ja toisaalta kaikki eivät välttämättä tiedä mikä on kenellekin arka paikka.

Moukat leuhkivat tai ovat avoimen onnellisia asiasta, joka ystävällä menee huonosti. Minä mainitsen sellaisista asioista, olen neutraali, enkä hiero asiaa toisen naamaan. Mutra mitään täydellistä asian pimittämistä ei minun mielestäni tarvitsisi tehdä.

Jos ei yhtään pysty suomaan toiselle onnea jossain asiassa, vaikka itsellä ei sitä olisi, niin harrastaisin vähän itsetutkiskelua. On ihan hyväksyttävää ajatella, että miksi minä en vaikkapa voi saada lasta, kun kaikki muut saa, ja on ihan normaalia, että tällainen ajatus tulee päähän. Outoa kuitenkin on, jos ei yhtään pysty olemaan iloinen ystävän puolesta. Ystävänkin ilo laimenee, jos toiset eivät ole iloisia hänen puolestaan. Tosi ystävä on mukana niin ilossa kuin surussa, puolin ja toisin. Ei voi olettaa, että joku kätkee ilonsa siksi, että jollain toisella ei samaa ilon aihetta ole.

Mulla on välit viilenneet yhteen ystävään siksi, että hän ei pysty iloitsemaan kenenkään puolesta mistään. hän on hirveän empaattinen, kun menee huonosti, mutta mistään ilon aiheesta ei pysty iloitsemaan toisen kanssa yhtään. Tulee sellainen tunne, että hän nauttiin toisten ongelmista. Ja se ei ole tosi ystävyyttä.

En ole koskaan onnellinen toisten puolesta. Toisten matkat ja menestykset eivät vain herätä minussa mitään erityisiä onnen tunteita. Onhan se kivaa, että kavereilla menee hyvin, mutta... eihän se sinänsä minua koske.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 13:24"]En ole koskaan onnellinen toisten puolesta. Toisten matkat ja menestykset eivät vain herätä minussa mitään erityisiä onnen tunteita. Onhan se kivaa, että kavereilla menee hyvin, mutta... eihän se sinänsä minua koske.

[/quote]

Minuakin ihmetyttää, kun kaverit leuhkivat esim. matkoilla tai tuloksista salilla. Fitness ei kiinnosta, matkustelu harvakseltaan. On lisäksi yleisessä tiedossa, että olen varakkaampi, mutta minä en tee numeroa uusista asioista tai matkoista. Puhuvat minulle kuin olisin kateellinen. No, kaikki eivät sentään käyttäydy niin.

Minulle tilanne tuli vähän puun takaa ja takana oli rankka viikko. Ystävä tulkitsi kyyneleeni sitten miten tulkitsi, ja välit viileni. En ole sellainen, joka rypee itsesäälissä tai joka ei salli toisille mitään hyvää. Siinäkin tilanteessa keräsin itseni kasaan ja onnittelin, mutta hetki oli auttamattomasti mennyt. 

En silti koe tehneeni väärinkään. Ja nyt olen sitten elänyt todella rankkoja aikoja (ensin kuoli veli, sitten isä) ja olen käpertynyt omaan itseeni. Pelkään, etten saa olla oma itseni, eli tällä hetkellä apaattinen ja alakuloinen. Ap. 

Ja siis annoin muitakin esimerkkejä aloituksessa, kun tilanteita on erilaisia. En ole itse lapseton ja pääsen matkalle kerran vuodessa. Mutta toisia suruja on. Ap. 

Minä olen kyllästynyt näihin ihmisiin, joille ei uskalla esim. sanoa olevansa raskaana. Elämän isot asiat on mukava jakaa! Ihan kuin se olisi minun päätökseni, että toinen ei saa lasta ja minä saan. Ystäväni ovat sellaisia, joiden edessä ei tarvitse miettiä sanojaan. Jokainen meistä osaa käyttäytyä hyvin, myös ystävää kohtaan. Jos jollain on paha mieli esim. lapsettomuudesta, niin se asia käsitellään eri asiayhteydessä toisen raskausuutisen kanssa. Kyllä ystävä ymmärtää, että lapsettomuus on rankkaa.  Maailma ei pyöri minun napani, eikä sinunkaan ympärilläsi.

Tai keneltä se on pois jos minun perheeni lähtee matkalle? Me olemme säästäneet sitä matkaa varten, sinä olet käyttänyt rahasi johonkin muuhun.

Entäs jos minun parisuhteeni on kunnossa ja sinun suhteesi karikolla? Entäs jos minun parisuhteeni oli karikolla puoli vuotta sitten ja olemme tehneet paljon töitä sitä parantaaksemme? Eikö olisi kamalaa jos kaikkien kriisit tapahtuisivat samaan aikaan?  Eikö ole mukava, että jos parisuhteesi päättyy eroon, sinulla on ainakin ystävän olkapää tukena?

Ihmisten elämät vaan menevät eri tavalla. Nämä asiat eivät ole oikeiden ystävien välillä esteenä.

Kyllä mä olen aidosti iloinen kaverien puolesta jos niille käy hyvää. Myös vaikka itsellä asiat olisi huonommin. Esim. olen sinkku ja kaveri saa miehen, tai matkailu jonka kohdalla olen kaihoisain iloinen. Jos kyseessä on vähän ärsyttävä tuttava eikä oikea ystävä en tietenkään ole mitenkään erityisen onnellinen, enemmän ei kiinnosta silloin.

Kyllä on.

Se kuuluu hyviin tapoihin.

Suomalaisiin tapoihin sen sijaan kuuluu kyräily, kadehtiminen, viha, suru ja vitutus, kun toista onnistaa.