Sniif, sinne se poika nyt lähti, armeijan harmaisiin.

Oliko tämä?

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/bce037a1-ab31-43fb-a818-46e15f…

Ei ne ole harmaita olleet yli 20 vuoteen.

Kurkkusalaattiin. Näin vegaanina aikakautena.

Ja katsokin että ei keskeytä.

Vierailija kirjoitti:

Oliko tämä?

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/bce037a1-ab31-43fb-a818-46e15f…

Ei ole Isac mun poika, mutta tsemppiä hänellekin.

Muistan tuon päivän! Reippaana lähti vaikka varmasti jännittikin. Onneksi oli kavereita samassa kyydissä. Usein lohdutellut väsyneitä poikalasten äitejä että kohta se lähtee armeijaan.

Joku läheisriippuvainen mamma taas nyyhkimässä. Varmaan hävettää näitä armeijaan meneviä nuoriamiehiäkin kun mamma roikkuu lahkeessa. Hankkikaa omaa tekemistä! T. Reippaan alokkaan reipas isä

Armeija menee tod nopeasti, vaikkei ehkä siellä olevan mielestä..

Meillä poika astui palvelukseen 1/21 ja pääsi pois nyt hieman ennen juhannusta, kyllähän sille palvelusajalle antoi oman värinsä tammi-maaliskuun paukkupakkaset+korona.

Mutta hyvin meni ja nyt siis kotona, lomaa ja lepoa kunnes koittaa elokuu ja alkaa pikkuhiljaa muutto yliopistokaupunkiin jossa siis aloittaa elokuun loppupuolella opiskelut. Vuokrasopimus tehty juuri🙂.

Hirmu haikeata, varmasti itkeä tihruutan tässä vielä...

Surullista, olisi ollut mies ja hankkinut hullunpaperit mutta olikin munaton lammas...

Oliko aseenkantolupa varmasti hoidettu kuntoon? Näistä on paljon ollut lehdissä juttua kun nykyvanhemmat ei osaa huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Surullista, olisi ollut mies ja hankkinut hullunpaperit mutta olikin munaton lammas...

Juuri näin. Nykyään on nimenomaan miehuuden merkki jos ei mene tuonne täysikäisten päiväkotiin määkimään. Arvostan kaikkia, jotka ovat tuon "velvollisuuden"(:D) tajunneet välttää.

Vierailija kirjoitti:

Armeija menee tod nopeasti, vaikkei ehkä siellä olevan mielestä..

Meillä poika astui palvelukseen 1/21 ja pääsi pois nyt hieman ennen juhannusta, kyllähän sille palvelusajalle antoi oman värinsä tammi-maaliskuun paukkupakkaset+korona.

Mutta hyvin meni ja nyt siis kotona, lomaa ja lepoa kunnes koittaa elokuu ja alkaa pikkuhiljaa muutto yliopistokaupunkiin jossa siis aloittaa elokuun loppupuolella opiskelut. Vuokrasopimus tehty juuri🙂.

Hirmu haikeata, varmasti itkeä tihruutan tässä vielä...

Oliko joku syy, että laitettiin ekassa satsissa kotiin?

Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja poika oli ystäväni perheen kautta osa elämääni. Muistan hänet iloisena vesselinä, joka keräsi elokuussa pihan viinimarjapensaat tyhjiksi ja rakasti lennättää kirjavasta silkkipaperista rakentamaansa leijaa. Pojan tulevaisuus näytti kirkkaalta... Koulu sujui hienosti, poika rakasti tarinoita historiasta ja kaukaisten maiden eläimistä. Muistan kuin eilisen sen kauniin alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa pelata koulun jälkeen videopelejä ja lähteä hieman vanhempana kiertämään Eurooppaa. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku ihana tyttö vielä hienon poikaystävän! Pojan vanhemmilla ei ollut varaa mopoon tai mopoautoon, joten yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta, kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Poika varttui ja tultiin vuoteen jolloin lukio alkoi, hänestä tuli muutoksen seurauksena hiljainen ja varautunut. Poika opiskeli edelleen yhteiskuntaoppia loistavin arvosanoin, mutta ilo hänen silmistään oli kadonnut. Olimme huolesta suunniltamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön vaikutukseen, kenties poika tarvitsi ainoastaan uusia ympäristöjä. Poika pääsikin ensimmäisellä hakukerralla opiskelemaan poliittista historiaa, mutta palattuaan kesäksi kotiin ensimmäisen opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...