Jos lapsi ei usko puhetta - mitä teet seuraavaksi ?

Sitten seisotaan vastakkain ja katsotaan silmiin vaikka viikko.

Lapseni tietää, että se joka luovuttaa en ole minä.

Mietin missä kohtaa olen mennyt vikaan, kun auktoriteettini ei toimikaan. Silloin on annettu liikaa ns periksi niissä haastavissa tilanteissa, ei ole oltu tarpeeksi johdonmukaisia, ei ole ollut tarpeeksi rutiineja eikä selvyyttä kasvatuksessa, lapsi on saanut ns olla se päättävä elin ja pompottaja.

T. Varhaiskasvattaja ja 2 aikuisteinin äiti

1. Sanoitan

2. Vahvistan positiivisesti

3. Käytän tunnekortteja

4. Otan käyttöön liikennevalot

5. Vien lapsen lääkäriin, koska jos keinot 1-4 eivät ole tehonneet, niin lapsi on todennäköisesti erityislapsi

Vierailija kirjoitti:

Sitten seisotaan vastakkain ja katsotaan silmiin vaikka viikko.

Lapseni tietää, että se joka luovuttaa en ole minä.

Entä jos lapsi ei suostu seisomaan vaan kyykistyy, puree sinua nilkkaan ja lähtee karkuun? Mitä pystyt tekemään siinä tilanteessa jos oletetaan, että kasvatussuosituksia noudatetaan eikä oteta sitä riskiä, että joku tekee lasun?

Mä sanon aina, että "Lasken nyt viiteen" ja alan laskemaan hitaasti viiteen. Alkaa kolmosen kohdalla viimeistään tapahtua. En tiedä mitä tekisin, jos pääsisin viiteen asti, eikä lapset ole vielä testanneet mitä sitten tapahtuu. Toistaiseksi tämä uhkaus viiteen laskemisesta riittänyt :D

Olen vienyt kaksi lasta kuulotestiin, kun olen epäillyt , että kuulossa vikaa. Täydelliset kuulot.

Jokainen lapsi toimii hieman omalla tavallaan, joten pitää vain keksiä ne käyttöohjeet, mitkä toimivat.

Minulla ei ole tullut vastaan tilannetta, jossa lapseni ei olisi uskonut minua. Ammattikasvattajilla ja kaiken maailman terapeuteilla onkin tullut lähes jatkuvasti niitä tilanteita, ettei lapseni usko heitä. Erityislapsi, jonka kanssa on joutunut tekemään paljon töitä, mutta kun oppii mistä narusta on vedettävä, ei ole ongelmia. Se että vie lapsen lääkäriin erityisyyden vuoksi, ei vielä takaa että saisi apua, jos omasta tai lähikunnista ei löydy yhtään ammattilaista, joka olisi juuri lapsesi erityisyyteen aikaisemmin törmännyt ja tietäisi mitä tehdä. Esimerkiksi oman lapseen toimivasta kasvatuksesta tuli ensimmäinen teksti suomeksi vasta tänä vuonna. Lapseni on jo teini, joten olisi jo myöhäistä ottaa niitä keinoja käyttöön.

Mutta lyhyesti mitä tekisin: rauhottaisin tilanteen ja keskustelisin lapsen kanssa aiheesta. Teetä (tai kaakaota) ja sympatiaa toimii myös lasten kanssa.

Keppi.Se opettaa tyhmän ja kurittoman lapsen ihmisten tavoille.

Kurikan ruumiillisesti

Vierailija kirjoitti:

Kurikan ruumiillisesti

Kuritan*

Vierailija kirjoitti:

Mä sanon aina, että "Lasken nyt viiteen" ja alan laskemaan hitaasti viiteen. Alkaa kolmosen kohdalla viimeistään tapahtua. En tiedä mitä tekisin, jos pääsisin viiteen asti, eikä lapset ole vielä testanneet mitä sitten tapahtuu. Toistaiseksi tämä uhkaus viiteen laskemisesta riittänyt :D

Ihan turhaan lasket viiteen. Laske kahteen. Kun lapsi kuulee "yksi", hän ymmärtää kyllä korjata käytöstään heti.

Ohjaan fyysisesti.

Sano että tummaihoinen vähemmistökansalainen tulee ja vie jos et nyt tottele.

Pysäytä. Jos puree, ota holding -ote. Toista uudestaan ja uudestaan, jos tarve on.

Missään nimessä et anna periksi, jousta ja luovuta. Muutoin saat vääntää lapsesi kanssa joka ainoa kerta, kun hän testaa, saako nytkin periksi kun nostaa kierroksia.

Jos lapsi ei ole puheella ohjattava, mene viereen ja ohjaa kädestä pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten seisotaan vastakkain ja katsotaan silmiin vaikka viikko.

Lapseni tietää, että se joka luovuttaa en ole minä.

Entä jos lapsi ei suostu seisomaan vaan kyykistyy, puree sinua nilkkaan ja lähtee karkuun? Mitä pystyt tekemään siinä tilanteessa jos oletetaan, että kasvatussuosituksia noudatetaan eikä oteta sitä riskiä, että joku tekee lasun?

Itsensä ja muiden satuttaminen ei käy. Lapsi otetaan syliin siten, että häneen eikä sinuun satu ja pidetään siinä niin kauan kunnes lapsi rauhoittuu. Sitten jutellaan tilanne läpi.

Lapsi ei osaa säädellä itseään eikä osaa asettaa itselleen rajoja. Se on aikuisen tehtävä.

Kaikki lapset testaavat tuota jossain kohdin. Päiväkodissa näkee, kenen vanhemmat ovat olleet johdonmukaisia ja kenen antaneet periksi.

Moni luovuttaa, kun lapsen oma tahto nostaa päätään, ja siitä se kasvatuksellinen alamäki sitten alkaakin.

Piirrä kuva.