Mistä vanhempi voi saada keskusteluapua ilman lastensuojeluilmoitusta?

Oma terveyskeskus, mielenterveystoimisto, perheasiain neuvottelukeskus ja neuvola tulee ensimmäiseksi mieleen.

Ei pelkoa lasusta, jos huolehdit lapsestasi, et ole väkivaltainen etkä käytä päihteitä holtittomasti.

Perheasian neuvottelukeskuksesta minä hain apua, kun olin todella väsynyt leski ja välillä pelkäsin , että väsymys saa vallan ja esim. tukistan lasta tai läimäytän tai jotain tuollaista kamalaa. 

Tästä huolimatta, että kerroin tuon neuvolaan , ei mitään lasua tehty  vaan sain apua. 

Ei tasantarkkaan missään nimessä pidä mennä avautumaan julkisen puolen paikkoihin! Ei edes yksityiselle. Ei, ei ja ei. Huoli herää nykyään täysin mitättömistä asioista. Puhu mieluiten kavereille ja ystäville.

Suomessa ei ole sellaista tahoa. Et voi luottaa oikeasti yhteenkään virkailijaan tai ”auttajaan”.

Ihan neuvolassa kerroin tilanteestani omalle terkkarille, ja hän laittoi lähetteen neuvolapsykologille. Olen käynyt hänen juttusillaan muutaman kerran ja tarpeen tullen voin ottaa yhteyttä. Ei ole mitään lasua tehty. Eikö se osoita vastuullista vanhemmuutta, että käsittelee ikävät kokemuksensa ja pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan?

Itse olen soittanut puhelinseksilinjalle ja tilittänyt siellä. Linjan tytöt eivät tiedä kuka olen eivätkä voi ilmoittaa minnekään. Ovat vain tyytyväisiä, kun saavat välillä puhua muita kuin seksijuttuja.

Joku kriisipuhelin tai palveleva netti. Sieltä voi tulla ikävää kommenttia, mutta ei lastensuojeluilmoitusta.

Lastensuojeluilmoitusta ei tehdä ihan tyhjin perustein. Jos se tehdään silloin kun menet mielenterveystoimistoon itkemään, silloin sille ilmoitukselle on aina erittäin hyvät perustelut, kuten esimerkiksi epäily siitä että olet aikeissa vahingoittaa itseäsi tai lastasi.

Pelkästään se että ilmoitat ettet jaksa huolehtia esimerkiksi siivoamisesta ja jatkuvasti itkettää tms. ei johda lastensuojeluilmoitukseen, vaan silloin voidaan esimerkiksi antaa puolto sille että sosiaalitoimistosta saisit harkinnanvaraista tukea esimerkiksi siivouspalvelun ostamiseen. Sama juttu jos et jaksa tehdä esimerkiksi ruokaa, niin voit saada ruokalippuja tms. jolla saat käyttää ruokapalvelua tai ruokakuljetusta.

Homman nimi on se että sosiaalitoimistossa ei haluta ylimääräisiä kuluja mistään. Kuvittele millaiset kulut tulevat heille siitä jos lapsesi otetaan huostaan sen ajaksi että sinä saat pääsi kuntoon? Esimerkiksi esimerkkini siivouspalvelu tulee monta kertaa halvemmaksi kuin rikottu perhe!

Vierailija kirjoitti:

Itse olen soittanut puhelinseksilinjalle ja tilittänyt siellä. Linjan tytöt eivät tiedä kuka olen eivätkä voi ilmoittaa minnekään. Ovat vain tyytyväisiä, kun saavat välillä puhua muita kuin seksijuttuja.

Joskus 90 luvulla, silloin kun nuo olivat vielä erittäin suosittuja ja niitä mainostettiin iltapäivälehtien sivuillakin, joku tutkija oli tehnyt tutkimusta siitä millaisia asioita seksipuheluissa käsitellään.

Samaa tutkimusta oli tehty myös prostituoitujen kanssa siitä mitä piilossa tapahtuu, ja suuri osa soitoista ei liittynyt millään tavalla seksiin, vaan osa miehistä purki yksinäisyyttä, toiset ongelmia parisuhteessa tai muuta vastaavaa ja sama juttu myös ihan elävän ihmisen kanssa.

Syykin oli selvä. Apua ei meinannut julkiselta puolelta saada, ja nykyään vielä vähemmän tuollaisiin mieltä painaviin ongelmiin, sekä se että silloin käytännössä ainoa auttava puhelin oli lapsille ja nuorille tarkoitettu auttava puhelin johon aikuiset eivät voineet soittaa.

Ne onnekkaat joista lasua ei ole tehty ovat päätyneet jonkun järkevän työntekijän juttusille. On täysin sattumanvaraista kuka huolestuu ja kuka ei. Lasua ei tehdä nykyään sen alkuperäisen syyn takia että lapsen terveys tai henki on vaarassa, vaan lasu voidaan tehdään ihan mistä tahansa syystä. Avainsana on huolen herääminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen soittanut puhelinseksilinjalle ja tilittänyt siellä. Linjan tytöt eivät tiedä kuka olen eivätkä voi ilmoittaa minnekään. Ovat vain tyytyväisiä, kun saavat välillä puhua muita kuin seksijuttuja.

Joskus 90 luvulla, silloin kun nuo olivat vielä erittäin suosittuja ja niitä mainostettiin iltapäivälehtien sivuillakin, joku tutkija oli tehnyt tutkimusta siitä millaisia asioita seksipuheluissa käsitellään.

Samaa tutkimusta oli tehty myös prostituoitujen kanssa siitä mitä piilossa tapahtuu, ja suuri osa soitoista ei liittynyt millään tavalla seksiin, vaan osa miehistä purki yksinäisyyttä, toiset ongelmia parisuhteessa tai muuta vastaavaa ja sama juttu myös ihan elävän ihmisen kanssa.

Syykin oli selvä. Apua ei meinannut julkiselta puolelta saada, ja nykyään vielä vähemmän tuollaisiin mieltä painaviin ongelmiin, sekä se että silloin käytännössä ainoa auttava puhelin oli lapsille ja nuorille tarkoitettu auttava puhelin johon aikuiset eivät voineet soittaa.

Noissa on myös se hyvä puoli, että ne puhelinlinjan naiset eivät suhtaudu asioihin yhtä tuomitsevasti kuin auttavien puhelimien päivystäjät.

Vaikka lasu tehdään niin ei saa muuta apua kuin keskusteluapua. 

Pitää olla aika huonosti asiat että lapsi otettaisiin pois, siinä on oikeastaan ne tasan kaksi asiaa mitä nykyään apua saa. Joskus olisi apua siitä kun saisi kotiin lastenhoitajan tai siivoojan ja ruuanlaittajan muutaman kerran, mutta sellaiseen ei ole varaa, vain juttelemaan voi mennä tai joku tulee teille kotiin kahvittelemaan ja utelemaan miten menee.

Lasu-tutkintapyynnöstä ei ilmoiteta huoltajalle, kun huoltaja itse ilmoittaa suoraan avun tarpeen. Ymmärrättekö pointin?

Kun huoltaja saa ilmoutuksen "Lasusta", hän saa tiedon siitä, että avun tarvetta olisi tarkoitus tutkia.

Jos huoltaja itse hakeutuu apuun tavalla, josta arvellaan huollettavankin hyötyvän (mikäli hän edes on avun tarpeessa), ei ole mitään syytä ilmoittaa, että avun tarvetta pitäisi tutkia.

Itse olen puhunut akuutista traumasta niin lääkärin kuin sairaanhoitajankin kanssa. Olen käynyt myös terveyasemalla psykiatrisen sh: n luona. Kukaan ei ole edes kysynyt onko minulla lapsia. Miksi lapsesta tehtäisiin ilmoitus, kun vanhempi hoitaa itseään?

Kyllä se on luotettava ystävä ainut vaihtoehto. Lasu tulee niin helposti. Sitten on vaan enemmän stressiä kun sossut kimpussa.

Jos huoltaja hakee apua lähinnä itselleen, ja vaikuttaa siltä että huollettavasta olisi syytä olla huolissaan erikseen (esim. huoltajalle väkivalta ok, kunhan hän itse pärjää), viranomaisilla on kai työnsä puolesta jokin velvollisuus yrittää järjestää apua myös sille kolmannelle osapuolelle, huollettavalle.

Mitä pahaa lasussa on?

Siinähän asia tutkitaan, onko syytä huoleen. Valtaosa lasuista on aiheettomia.

Ei lasu ole mikään automaattinen huostaanottotuomio.

Mutta Lasu ilman huoltajan yhteistyötä on aika tyhjän kanssa. Erotilanteessa se on tietysti keino suosia. Ja ääritilanteissa ehkä tarpeellinen.

Lasu on huoltajalle stressaavaa. Siksi on tärkeää, että auttaminen ei tunnu pakotetulta - erotilanteissa siihen voi kuitenkin olla mahdollisuus, ja toiminta voi tuntua jopa mielivaltaiselta.

Pääsääntönä pitäisin (voisin kuvitella, ei kokemusta), että jos avaudut viranomaiselle varaudu siihen, että lasta ei jätetä pulaan, koska auttaminen ei olisi sinun mieleesi.