Mä luulen, ettei mulle tapahdu enää mitään

Jos jokainen vaan odottaa että jotain tapahtuu eikä itse järjestä niin maailmasta loppuu tapahtuminen nopeasti

Vierailija kirjoitti:

Jos jokainen vaan odottaa että jotain tapahtuu eikä itse järjestä niin maailmasta loppuu tapahtuminen nopeasti

No eipä tässä oilein voi mitään järjestää. Kouluihin en enää pääse enkä töihin tms. Jotain vapaaehtoistyötä alan tekemään, kun korona loppuu. Ap

Sama täällä. Oottelen vaan että kuolo korjaa.

Mä taas luulen, että sä jatkat tasaisin välein uhoamista siitä, kuinka menet opiskelemaan, hankit työpaikan ja hommaat itsellesi ison hienon talon.   :)

Vierailija kirjoitti:

Mä taas luulen, että sä jatkat tasaisin välein uhoamista siitä, kuinka menet opiskelemaan, hankit työpaikan ja hommaat itsellesi ison hienon talon.   :)

Mutta eipä ne toteudu koskaan. Ap

Ei tietenkään toteudu.

Siksi ihmettelenkin, miksi aina välillä noita tekemisiäsi niin kovasti uhoat. Osaatko itsekään selittää itsellesi?

Onhan siinä se positiivista, ettei sairastu eikä jää auton alle jms.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään toteudu.

Siksi ihmettelenkin, miksi aina välillä noita tekemisiäsi niin kovasti uhoat. Osaatko itsekään selittää itsellesi?

No ne on mun haaveita. Tuskin sinustakaan olisi kiva elää elämää, jossa päivän kohokohta on esim ruuanlaitto. Ap

Niih, miksei joku voi tuoda niitä töitä kotiovelle. Oikein tarjoamaan niitä puoliväkisin.

Onko näin kuten J.Karjalaisen laulussa,( tähän voi muuttaa, nainen)

Pyhää vihaa ja

Suurta rakkautta

Joo mä kaiken nään

Liput liehuu ja

Ihmiset riehuu ja

Mä kaiken nään

Mä olen mies

Mä olen mies

Jolle ei koskaan tapahdu mitään

Mä olen mies

Mä olen mies

Jolle ei koskaan tapahdu mitään

Lennetään kitaralla

Texasin taivaan alla

Joo mä kaiken nään

Ja Paula tanssii taas

Kissan kanssa ja

Mä kaiken nään

Mä olen mies.

Eli tämä laulu, jos käännettäisiin :" Minä olen nainen, jollei koskaan tapahdu mitään.

.. Pauli tanssii taas kissan kanssa ( Paula muuttaa miehen nimeksi.)

Vierailija kirjoitti:

Onko näin kuten J.Karjalaisen laulussa,( tähän voi muuttaa, nainen)

Pyhää vihaa ja

Suurta rakkautta

Joo mä kaiken nään

Liput liehuu ja

Ihmiset riehuu ja

Mä kaiken nään

Mä olen mies

Mä olen mies

Jolle ei koskaan tapahdu mitään

Mä olen mies

Mä olen mies

Jolle ei koskaan tapahdu mitään

Lennetään kitaralla

Texasin taivaan alla

Joo mä kaiken nään

Ja Paula tanssii taas

Kissan kanssa ja

Mä kaiken nään

Mä olen mies.

Eli tämä laulu, jos käännettäisiin :" Minä olen nainen, jollei koskaan tapahdu mitään.

.. Pauli tanssii taas kissan kanssa ( Paula muuttaa miehen nimeksi.)

Juuri näin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään toteudu.

Siksi ihmettelenkin, miksi aina välillä noita tekemisiäsi niin kovasti uhoat. Osaatko itsekään selittää itsellesi?

No ne on mun haaveita. Tuskin sinustakaan olisi kiva elää elämää, jossa päivän kohokohta on esim ruuanlaitto. Ap

Voi jestas. Sun elämä on just niin tylsää, miksi sen itse teet.

Mä toivon, että mulle ei tapahdu mitään.

Se tapahtuminen kun on yleensä jotain ikävää, jään työttömäksi tai sairastun tai joku läheinen sairastuu, joutuu onnettomuuteen tai menehtyy.

Tapahtumattomuus on hyvä asia. Mulle onnea on onnettomuuden puute.

Niin ja jos kaipaa tapahtuvaksi jotakin mukavaa, sen eteen täytyy elämässä yleensä ponnistella. On turha istua ja odottaa, että paistettu lintu lentää suuhun.

Mitä tarkoitat? Eihän tämän keskustelun aloittaminenkaan jotenkin mystisesti tapahtunut sinulle, vaan sinä loit tämän itse.

Tuossa jokin aika sitten minulle tapahtui jotain. Parin vuosikymmenen tylsän yksinelelyn jälkeen törmäsin netissä tyyppiin johon ihastuin ja tämä jopa ihastui takaisin. Viestittely ja yhteydenpito oli kiivasta, treffit meni mahtavasti. En melkein voinut uskoa sitä todeksi. Jatkossa tapailu menikin sitten vähemmän ihanasti ja se oli enimmäkseen pelkkää murhetta ja tuskaa. Juttu päättyi ja kiduin parisen kuukautta sitä menetettyä huumaa ja kumppanuutta, nyt tuntuu että olisi tuokin saanut jäädä tapahtumatta. En varmaan koskaan saa päästäni sitä kun vielä puolen vuoden jälkeenkin havahdun miettimästä häntä. Ehkä se loppuelämä saakin olla ihan vaan tylsää ja tapahtumatonta.