paremmaksi vaimoksi?
Eipä taida avioelämä olla helppoa kellekään, joten ehkä joku voi auttaa minua paremmaksi vaimoksi. Mies on niin onneton minun takiani enkä halua rakastani satuttaa.
Olen itse 25, mies 40 ja lapsemme 2. Koko suhteemme (5vuotta) olemme aina perustaneet rehellisyydelle, mutta nyt mies on päättänyt omien sanojensa mukaan alkaa valehtelemaan minulle, koska pakotan hänet siihen itkemällä niin helposti kun hän minua kritisoi. Mies kokee itkuni henkisenä kiristyksenä.
Tapahtui tänään: lapsen mentyä nukkumaan sytytin kynttilät ja suitsukkeen, otin öljyn esiin ja tarjosin miehelle kokovartalohieronnan. Hän kun on aina painottanut kuinka tärkeää tunnelma hänelle on seksissä. Kun sitten yritin miestäni vietellä, hän kertoi minulle kuinka häneen sattuu etten ole enää seksikäs emmekä siksi rakastele tarpeeksi (keskimäärin 4 kertaa viikossa nykyään). En kuulemma ole enää entiseni: en ole kiinnostava, en pukeudu seksikkäästi, en osaa vietellä miestäni. lapsen saannin jälkeen en kuulemma kostukaan yhtä nopeasti kuin ennen, mikä on paha juttu eikä kuulemma lainkaan yleinen. Aloin itkemään, tuntui kuin sydämeni olisi revitty rinnasta.
Taustaksi sen verran, että mies käy töissä, minä hoidan lapsen ja kodin, laitan aina ruuan, opiskelen ja teen töitä. Mies ei tee kotona enää mitään, koska " mullahan ei ole kuin aikaa" . Meikkaan joka päivä, laitan hiukset miehen haluamalla tavalla, olen tarkka siitä että vaatteeni ovat aina omasta mielestäni hyvän näköisiä ja vietteleviäkin, jotta tuntisin oloni itsevarmemmaksi (itsevarmuuden kanssa minulla on ollut ongelmia aina). Pidän huolen, että alusvaatteeni ovat AINA seksikkäät. Mittani ovat 160/46/75c, joihin itse olen tyytyväinen.
Kysyin sitten, mikä miehen mielestä olisi haluttavaa pukeutumista, jotta voisin itseäni parantaa. Sukkanauhat, minihameet ja valkoiset alusvaatteet hän mainitsi. Sitten huusi päälle minkälainen idiootti olen kun en tuon vertaa ymmärrä. Sain samalla kuulla liudan muita haukkuja ja kiroilua. Itse en koskaan hauku miestäni tai kiroile, joten reaktioni oli itkun yltyminen. Jos yritin väittää jossain vastaan, niin mies tyrmäsi heti: minulla ei ole oikeutta olla hänen kanssaan eri mieltä, koska hän on niin paljon minua vanhempi ja viisaampi. Tässä vaiheessa minullakin jo kiehui: tätä saan kuulla aivan liian usein.
Tilanne loppui, kun mies häipyi toiseen huoneeseen nukkumaan. Se oli sinänsä edistystä, että aiemmin mies on mm. heittänyt minut paitasillani tuntikausiksi hankeen tai rappuun.
Olemme aina saaneet asiat puhuttua läpi ja liittomme on omasta mielestäni rakastava. Mies tosin sanoo minun elävän haavemaailmassa. Nyt kuitenkin pelkään: en halua että rakkaani alkaa valehtelemaan.
Onko muilla ollut ongelmia itkemisen kanssa? Miten pystytte nielemään kyyneleet vaikka kuinka sattuisi? Entä miten Olette onnistuneet pysymään seksikkäinä?
Vuoroviikoin mies sitten ylistääkin sitä, miten hienoa on kun voi olla niin rehellinen. Ja kun on niin nuori ja seksikäs vaimo.
Olen ihan rikki, tässä siihen vain pari syytä.
Kommentit (8)
Missä on sinun omantunnonarvosi? Miksi syyttelet itseäsi ja yrität olla parempi vaimo? Ketä varten elät?
Onko sinua oikeasti alistettu noin pahasti, että uskot syyn olevan sinussa?
Usko oikeasti, ettei sinussa ole mitään vikaa. Sinulla on oikeus olla juuri sinä miellyttämättä ulkoisilla olemuksillasi muita ollenkaan. Sinulla on oikeus olla vahva nainen.
Ei ole normaalia tulla kertomaan toiselle mitä vaatteita tulisi pitää tai miten hiukset kammata. Siis ei mitään järkeä....
Tuntuuko sinusta, että elätte tasapainoisessa suhteessa? ja tasavertaisessa?
Sulla on oikeasti kamala mies. Kukaan tasavertainen ihminen ei kohtele puolisoaan noin. Miehesi on henkisen väkivallan käyttäjä ja paha alistaja.
Ei ole inhimillisyyden ripettäkään siinä, että toinen ihminen heitetään ulos omasta kodista. Voi hyvä ihme!
Nyt ota ja lähde lapsesi kanssa. Tee se lapsesi vuoksi! Et voi antaa hänen nähdä tällaista, et voi!!!!! Miehesi ei ole sinun arvoisesi, ansaitset paljon parempaa.
Toivon, että luet tekstisi uudelleen ja mietit onko tuo normaalia.
Maailmasta löytyy hyviäkin ihmisiä...
Kumpi tuossa muka on enemmän onneton, sinä vai miehesi? Ketä varten, kenen elämää elät? Jokaisella on itse vastuu onnestaan, ei toinen ihminen voi tehdä elämää täydelliseksi. Jokaisella on oikeus olla eri mieltä asioista, oli kuinka paljon elämänkokemusta tahansa. Siinä olen samaa mieltä miehen kanssa, että elät haavemaailmassa, jos luulet liittonne olevan rakastava.
Jossain aiemmassa parisuhdeketjussa esitin tämän kysymyksen: sietäisitkö tuollaista käytöstä keneltäkään muulta? Jos et, miksi sitten sietäisit sitä mieheltäsi, ihmiseltä, jonka kanssa sulla pitäisi olla hyvä ja turvallinen olo?
nyt vaan, mutta sinulla tuntuu olevan vähän sellainen mielistelevä ja alistuva luonne, joka oikein yllyttää tuollaista alistajaluonnetta mikä miehesi on.
Ulkonäössäsi ei varmasti ole mitään vikaa, joten ihan ensimmäiseksi tokaisisin miehellesi, että olet juuri sen näköinen kuin olet. Jos ei kelpaa tuossa on ovi. Muutenkin jätät nöyristelyn ja mielistelyn pois. Jos ei miehesi opi arvostamaan omaa tahtoasi, niin olkoon se hänen ongelmansa.
Mulla oli kerran ystävä, jolle mies saneli miten hänen tulee esim. pukeutua. Nainen osti kalliita vaatteita, joissa ei edes itse viihtynyt. En millään ymmärrä tuollaista komentelua/vaatimista.
Tuli kyllä minullekin mieleen, mahtaako kirjoituksesi olla vain provo..? Hirvittää nimittäin ajatellakaan että tuo on totta, ja elät tuollaisessa " rakastavassa" suhteessa. Mutta jos kirjoituksesi on totta, niin miehesi ei todellakaan kertomasi perusteella ole mikään rakastava puoliso, vaan pikemminkin alistava, henkistä väkivaltaa harrastava narsistinen ihminen!
Ensinnäkin toisen ulkonäköä ja pukeutumista ei normaali mies tuolla tavalla kontrolloi. Käsittämätöntä.
Itse en taatusti meikkaa ja laittele itseäni joka päivä, saatan laahustaa niissä virttyneissä verkkareissa kotona (kuten mies itsekin välillä), ja silti TIEDÄN että mieheni rakastaa minua! Se ei todellakaan ole ulkonäöstä kiinni. Sairasta vaatia vaimoa pukeutumaan tiettyihin alusvaatteisiin esimerkiksi, se ei ole normaalia käytöstä, usko se!
Sinun ei tarvitse muuttaa itseäsi yhtään, paitsi sen suhteen että koettaisit päästä nyt tosissasi irti tuosta alistuneesta asenteesta! Ota yhteyttä vaikka neuvolaan, terveyskeskukseen, tai esim. seurakunnan perheneuvontaan, jotta saisit itsellesi apua.
Ja itkeminen tuossa tilanteessa kuin kerroit, on täysin normaalia, sen verran ilkeä miehesi on, ja todennäköisesti jollain tavalla henkisesti sairas.
Toivotan sinulle kovasti rohkeutta irtautua suhteesta, se ei todellakaan tee hyvää sinulle, eikä myöskään lapsellenne!! Sinä pärjäät taatusti miljoona kertaa paremmin ilman tuollaista alistavaa, väkivaltaista miestä! Jaksamista ja tsemppiä, avaa silmäsi ja ala elää ihmisarvoista elämää!
Jos tarina on tosi, niin kirjoittajan kannattaa vetää johtopäätökset siitä, että kukaan ei edes voi uskoa tarinaa todeksi. Mies on uskomaton sovinistisika ja yhtä uskomatonta on, että vaimo vielä kyselee, miten tulla paremmaksi vaimoksi tälle itsekkäälle umpisovinistille.
Ainoa ratkaisu on lopettaa kokonaan moinen palvelutaso ja alkaa elää itselle ja lopettaa kaikki passaaminen. Jos ei mies siitä tokene niin on parasta kerätä kimpsut, kampsut ja kakarat ja jättää mies kiehumaan omaan liemeensä. Ei siinä ainakaan mitään hävittävää ole.
Jätä se sika, ansaitset parempaa, ei voi muuta todeta kuitenkaan.
Kyllähän sen jo siitäkin huomaa, että esim. alkoholistien tai pahoinpitelevien miesten vaimotkin tietävät, että miehensä tekevät väärin (vaikka sitten miestensä kanssa jatkaisivatkin yhteistä elämää), mutta tämä tyyppi ei " muka" yhtään ymmärrä, kuin väärin häntä kohdellaan.
Siis ensin siitä itkusta. Kai muitakin itkettää, jos puoliso loukkaa sanoillaan pahasti. Itku tunteenilmaisuna on ok, itseasiassa hyvä tapa käsitellä tunteita, mutta sitä voi myös käyttää manipulointikeinona. Esim. alkaa itkemään niin, että sen avuin kieltäytyy selvittämästä asioita tai siksi, että saisi sillä aiheutettua toiselle syyllisyyttä, tms...
Korostat kovasti, että teillä on rakastava suhde. Onko se ihan tasapainoista, jos mies kuitenkin enemmän tai vähemmän säännöllisesti " heittää sut paitasillaan ulos" ? Ei sellanen käytös ole kovin tavallista mun mielestä... En usko, että pitkässä suhteessa kenenkään puoliso tuntuu aina upean viehättävältä ja makuasioitahan ne on minkä värisiin alusvaatteisiin tms. pukeutuu, joten vähän kuulostaa miehesi puolesta ylireagoinnilta... Sä oot tosi hoikka ja sopusuhtainen varmasti, joten älä ainakaan ajattele, että sulla olis ulkonäön suhteen parannettavaa... Jos sä normaalisti pidät itsestäsi huolta, niinkuin sanoit, niin tulee mieleen, että onko sun miehesi odotukset ihan kohdallaan.
Teillä tuota ikäeroa tuntuu olevan ja korostat, että miehesi kehuu välillä, että on ihana nuori vaimo... Onko se nuoruus syy siihen miksi on sun kanssa, ja siksi ei meinaa hyväksyä äitiyden tuomia muutoksia sun kropassa ja ihmisenä kasvamisessa ja vastuunkannossa?
No, tässä muutama ajatus mitä tuli äkkiseltään mieleen... Täällä palstoilla olo ei ole terapiaa, josta sais 100% luotettavia vinkkejä anonyymisti, joten itse tietysti joudut miettimään ja tekemään omat johtopäätökset, siitä mitä muut, minä mukaan lukien, viestiisi vastaa.