Masentuneet kivikaudella?

Ei silloin ollut mitään masennuksia. Oli vain pakko hoitaa päivittäiset hommat pärjätäkseen. Ei ollut mahdollista jäädä arpomaan ja masentumaan.

Paleoliittisella eli vanhalla kivikaudella elinikäodote oli noin 30 vuotta, joten he välttivät nykyisen kaltaiset keski-iän kriisit ja vanhuuden vaivat. Lisäksi jatkuva ravinnonhankinta piti mielen virkeänä. Vanhemmat opettivat lapsiaan hyödyntämään kiveä, puuta, luuta ja nahkaa metsästämiseen, kalastamiseen, pukeutumiseen ja luonnon vaaroilta suojautumiseen. Lapsena ja nuorena kuoleminen oli yleistä ja sen aikainen "lääketiede" ei varmasti kyennyt kovin kummoisia vaivoja ja tauteja parantamaan.

Silloin kaikki oli persuja.

Luulisin että pelko ja kunnioitus elämää/luontoa kohtaan oli silloin suurta.

Vierailija kirjoitti:

Ei silloin ollut mitään masennuksia. Oli vain pakko hoitaa päivittäiset hommat pärjätäkseen. Ei ollut mahdollista jäädä arpomaan ja masentumaan.

No ihan taatusti oli jos vaikka joku tauti tappoi lapset. Kuulostaa siltä että masennus on valinta mielestäsi.

Böööörnautti keksitty vasta 2000 luvulla.

Luonto karsi kelvottomat yksilöt hyvissä ajoin.

Kaikki meni pilalle kun chatit keksittiin.

Ei sillon ollut aikaa millekään masentumiselle. 24/7 meni selviytymiseen. Masennus on historian mittapuulla varsin uusi ilmiö. Miksi luulet että masennus on yleisintä hyvinvointivaltioissa? Ihmisillä on asiat liian hyvin, on aikaa jäädä miettimään eksistentiaalisia kriisejä, sitä onko elämä merkityksellistä, ja yksinäisyyttä. 

Nykyisten metsästäjäkeräilijöiden keskuudessa masennus on tuntematon. Syynä oravanpyöräyhteiskunnan puuttuminen.

Metsästäjäkerilijät ovat muuten saaneet elantonsa huomattavan vähäisemmällä työmäärällä kuin maanviljelijät tai edes nykyiset työläiset.

Vierailija kirjoitti:

Paleoliittisella eli vanhalla kivikaudella elinikäodote oli noin 30 vuotta, joten he välttivät nykyisen kaltaiset keski-iän kriisit ja vanhuuden vaivat. Lisäksi jatkuva ravinnonhankinta piti mielen virkeänä. Vanhemmat opettivat lapsiaan hyödyntämään kiveä, puuta, luuta ja nahkaa metsästämiseen, kalastamiseen, pukeutumiseen ja luonnon vaaroilta suojautumiseen. Lapsena ja nuorena kuoleminen oli yleistä ja sen aikainen "lääketiede" ei varmasti kyennyt kovin kummoisia vaivoja ja tauteja parantamaan.

Eliniänodotetta laski runsas lapsikuolleisuus, naisten kuolleisuus synnytyksissä sekä yleneinen kuolleisuus kaiken maailman kahakoissa ja metsällä.

Ihminen masentuu silloin, kun ei koe elämäänsä merkitykselliseksi ja itseään tärkeäksi. Kivikaudella tuollainen ei ollut mahdollista, kun kaikkien työpanos oli erittäin tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei silloin ollut mitään masennuksia. Oli vain pakko hoitaa päivittäiset hommat pärjätäkseen. Ei ollut mahdollista jäädä arpomaan ja masentumaan.

No ihan taatusti oli jos vaikka joku tauti tappoi lapset. Kuulostaa siltä että masennus on valinta mielestäsi.

Masennus ja suru on eri asia. Ihmisen elämään kuuluu suru tietyissä tilanteissa, mutta masennus ei.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen masentuu silloin, kun ei koe elämäänsä merkitykselliseksi ja itseään tärkeäksi. Kivikaudella tuollainen ei ollut mahdollista, kun kaikkien työpanos oli erittäin tärkeä.

Paitsi jos tipahdit kalliolta, pilasit kävelykykysi, kätesi ja vähän pääkin otti osumaa ja muisti ei enää toimi kuten ennen. Tällöin luolaan masentumaan vetäytäyminen, muusta heimosta eristäytyminen ja hiljalleen kuoleminen on ollut ehkä hyödyllisempää kuin muiden riippakivenä roikuuminen. (Tämä on vain oma arvaukseni, ei varmaa tietoa)

[quotee=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Ihminen masentuu silloin, kun ei koe elämäänsä merkitykselliseksi ja itseään tärkeäksi. Kivikaudella tuollainen ei ollut mahdollista, kun kaikkien työpanos oli erittäin tärkeä.

Paitsi jos tipahdit kalliolta, pilasit kävelykykysi, kätesi ja vähän pääkin otti osumaa ja muisti ei enää toimi kuten ennen. Tällöin luolaan masentumaan vetäytäyminen, muusta heimosta eristäytyminen ja hiljalleen kuoleminen on ollut ehkä hyödyllisempää kuin muiden riippakivenä roikuuminen. (Tämä on vain oma arvaukseni, ei varmaa tietoa)

Monissa tapauksissa heimo on pitänyt tuollaisissa tapauksissa huolta ihmisestä. Tätä on pidetty arvokkaana jäsenenä vaikka ei ole kyennytkään suoriutumaan kybällä.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen masentuu silloin, kun ei koe elämäänsä merkitykselliseksi ja itseään tärkeäksi. Kivikaudella tuollainen ei ollut mahdollista, kun kaikkien työpanos oli erittäin tärkeä.

Onko myös ongelmana yhteiskunta, joka mahdollistaa masentumisen? Ei kai kukaan masentunut ole vielä pelkän masennuksen takia kuollut nälkään? Ruoka tulee vain liian helpolla, jolloin pakko toimimiseen puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei sillon ollut aikaa millekään masentumiselle. 24/7 meni selviytymiseen. Masennus on historian mittapuulla varsin uusi ilmiö. Miksi luulet että masennus on yleisintä hyvinvointivaltioissa? Ihmisillä on asiat liian hyvin, on aikaa jäädä miettimään eksistentiaalisia kriisejä, sitä onko elämä merkityksellistä, ja yksinäisyyttä. 

Samoin masennukselle altistaa huono suolistomikrobisto, eli antibiootit, säilöntäaineilla siivottu mikrobit tappava ruoka ja liikunnan vähäisyys. Ennenvanhaan koko ympäristö, elämä ja fysiikka tuki terveyttä.

Päin vastoin. Olivat järkyttävän lihavia nykyihmiseen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Metsästäjäkerilijät ovat muuten saaneet elantonsa huomattavan vähäisemmällä työmäärällä kuin maanviljelijät tai edes nykyiset työläiset.

He olivat downshiftaajia :). Muut olivat heille kateellisia kuten nykyisin työssäkäyvät työttömille ja puhuivat pahaa selän takana: "Mirkku-Jessica meni naimisiin metsästäjä-keräilijän kanssa. Kyllä sen kelpaa, kun saa makoilla puolet vuodesta. Toista se on meillä maatyöläisillä."