Lapset kasvaneet ja haikailen pikkulapsiaikaa
Lapset hienoja nuoria ihmisiä, mutta silti muistelen kaiholla sitä, kun olivat pieniä. Nyt muistan vain, että kaikki oli kivaa ja elämä niin täyttä. Vaikka toisaalta tiedän olleeni välillä tosi poikki ja kaivanneeni omaa aikaa ja unta välillä ihan älyttömästi.
Kertokaa te, joilla pienet lapset, mitkä fiilikset tänään? Onko aika kullannut muistoni?
Kommentit (7)
Hei, arvon ihminen. Ymmärrän, että elämä on joskus hyvin vaikeaa. Ja synkkää, kaipaat menneisyyttä. Se on täysin ymmärrettävää. Elämä on kuitenkin arvokasta aikaa ja hienoa, että olet nauttinut siitä. Muista kuitenkin, että lapsesi ovat aina sinulle tärkeitä. Minullakin elämä on välillä vaikeaa, et ole yksin.
Ööm. en tiedä? kysy itseltäsi ja kannattaa tarkasteklla kaikkia juttuja itsensä kautta. -Höpöhöpö kulta, muistot ovat vain aivoissa, ei siellä kultasa ole. Japanista kuullut? siellä ihmiset arvostavat työtä ja että saavat kantaa kortensa kekoon
Mukava nähdä erilaisia ihmisiä. Itse menetin yhteyden poikaan, kun muutti ulkomaille. Lähettää joka vuosi yhden postikortin, mutta ei vastaa viesteihini tai lähettämiini postikortteihin. Vaikka hänestä kasvoikin itsekäs pas*a, olen ylpeä lähettämistään postikorttikuvista Melbournista. Ja olen nyt jo kyvytön hankkimaan lapsia. Korjaisin itsekkäät virheeni äitinä.
Mulla just yks ilta tuli itku kun lapset ei ole enää pieniä ja ihan kohta jo todella isoja. Tällä hetkellä 5 ja 6, että aika pikkuisia ne vielä on. Olen raskaana niin siksi ehkä moinen purkaus.
Mutta elämä on jo pari vuotta ollut hirveän kivaa. Leikki-ikäisillä on hauska tapa katsoa maailmaa ja ovat aika pitkälti hyvän tuulisia ja hauskaa seuraa. Vaikka välillä tosiaan on kyllä uuvuttavaakin arki.
Kyllähän aika kultaa muistoja. Tosin pikkulapsivaihe voi monelle lopulta olla se kultaisin ajanjakso, työläydestään huolimatta.
Nauti lisääntyneestä vapaa-ajasta ja fiksujen nuorten saattamisesta maailmaan. Voihan isovanhemmuuskin joskus koittaa. Se on varmaan ihan omanlaisensa elämänvaihe sekin.
Adoptoi lapsi.