Tarvitsen älyllistä aktiviteettia, onko muita?
Olen huomannut nyt 45-vuotiaana että tarvitsen paljon uuden oppimista, rakastan älyllisiä keskusteluja jne. Aivoni ikään kuin "raksuttavat" kaiken aikaa.
Onko muilla kokemusta?
Ikävystyn helposti ihmisten seurassa joissa ei ole syvyyttä. Olen aina pitänyt itseäni vähän laiskana koulussa enkä ikinä ollut koulussa kovin hyvä.
Mutta nyt on tapahtunut jotain. Pitkästyn todella helposti ellen voi tutkia asioita, hankkia tietoa, mietiskellä jne.
Kommentit (29)
Ymmärrän. Mutta, osalle älykkäät keskustelut voivat olla jollekkin niitä tylsiä. Esimerkiksi, keskustelu vapaasta tahdosta on monelle älykäs keskustelu, mutta minä koen että se on jonninjoutavaa, koska vapaata tahtoa ei yksinkertaisesti voi olla.
Mulla on työn puolesta liikaa älyllistä aktiviteettia ja ongelmanratkaisua, joten kaipaan vain aikaa jolloin saa aivot narikkaan. N45
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työn puolesta liikaa älyllistä aktiviteettia ja ongelmanratkaisua, joten kaipaan vain aikaa jolloin saa aivot narikkaan. N45
Olisiko työ sitten vähän liian vaativaa, jos se syö mielenkiinnon vapaa-ajan ajatteluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työn puolesta liikaa älyllistä aktiviteettia ja ongelmanratkaisua, joten kaipaan vain aikaa jolloin saa aivot narikkaan. N45
Olisiko työ sitten vähän liian vaativaa, jos se syö mielenkiinnon vapaa-ajan ajatteluun?
Ei liian vaativaa, mutta sitä on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työn puolesta liikaa älyllistä aktiviteettia ja ongelmanratkaisua, joten kaipaan vain aikaa jolloin saa aivot narikkaan. N45
Olisiko työ sitten vähän liian vaativaa, jos se syö mielenkiinnon vapaa-ajan ajatteluun?
Ei liian vaativaa, mutta sitä on liikaa.
Eikö se ole osittain sama asia? Jos siis vaaditut tehtävät vievät kaikki mehut aivoista. Jotkut pystyvät suorittamaan enemmän ja jotkut vähemmän, se on hyvä osata myöntää itselle.
Minä olen alkanut pelata lautapelejä joissa tarvitaan loogista päättelyä ja taktikointia, mutta ne ovat myös hauskoja ja mielikuvituksellisia.
Ehkä nyt nelikymppisenä nuoruuden uskomukseni tipahtavat pois: olin kuvitellut, etten ole looginen (matikka lukion päästötodistuksessa 6, muut aineet 9-10). Minulla ei nuorempana vain ollut kärsivällisyyttä opetella jotain mikä ei sujunut HETI. Varsinkin viimeisen vuoden aikana olen purkanut uskomuksia ja tajunnut että olenkin kärsivällinen.
Ihmiset suhtautuu hyvin erilailla älyllisyyteen tai asioiden tutkimiseen ja pohtimiseen vain niin itsensä takia.
Oma sukuni on ihan herttaista mutta todella käytännönläheistä. Kerrotaan arkipuuhista tuntikausia ja sitten tyytyväisinä sanotaan että olipa kiva tavata. Mikään oman kylän ulkopuolinen ei kiinnosta. Ajatus että lomamatkalla mentäisiin museoon on vitsi jolle nauretaan.
Miehen sukulaiset ovat tosi älykkäitä mutta haluavat valjastaa fiksuuden rahan tekoon ja uraan. Puheet pyörivät työssä ja hankinnoissa sekä luxuslomailussa. Turhaa hippeilyä ei arvosteta.
Minulla on onneksi pari ystävää joille asioiden pohdiskelu ja oppiminen on kiinnostavaa ihan itsessään. Keskustelut heidän kanssaan on parhautta. Olisi mahtavaa löytää lisää sellaisia ihmisiä ja tämä ketju on hyvä muistutus siitä että muitakin on samanlaisia.