Lue keskustelun säännöt.
Olen niin yksin että oksettaa
03.07.2014 |
Ei ole ketään. Ei läheisiä, eikä ystäviä. Tämän kaiken yksinäisyyden tiivistymän tunsin mm. vappuna, kun olin kaupungilla. Vaikka kuljin ihmisviliniässä, tunsin olevani aivan yksin.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka vielä koettaisit löytää uusia tuttavuuksia jostain uusista paikoista? Katsopa vaikka, millaista toimintaa seurakuntasi tarjoaa esim. sinkuille. On helpompi tutustua ihmisiin kahvikupin äärellä kuin vaikka meluisassa baarissa. Joku uusi harrastus voisi auttaa. Kuorolaulu, joukkuepelit, käden taidot, partio (huutava pula aikuisista!), ruokakurssit, hyväntekeväisyysprojektit jne. voisivat olla kokeilemisen arvoisia. Ihmisiin on helpompi tutustua kun tehdään porukalla jotakin. Kun tapaat uusia ihmisiä, ole kiinnostunut heistä. Masentavia tarinoita ei heti kannata kertoilla, ne vain karkottavat vieraat ihmiset. Toisten auttaminen vie huomion omasta kurjuudesta. Lähde liikkeelle, elämäsi voi vielä muuttua:)
Voi on kuule paljon muitakin yksinäisiä ihmisiä. Miksi ette treffaa? Mä ainakinkeitän kahvit jos joku haluaa tulla kylään :)
Vappu, juhannus ja joulu on pahimmat. En osaa auttaa. Palsta on hyvä paikka purkaa asioita.