Miten luottaisin paremmin muihin?
Olen todella varauksellinen ihminen. En helposti solmi uusia ystävyyssuhteita koska en oikein osaa luottaa kenenkään.
Minulla on elämäni aikana ollut vain muutamia hyviä ystäviä, osa lapsesta lähtien. Js on myös puoliso joka on pysynyt rinnalla jo kauan.
Minulla on varsinkin naisten suhteen vaikea luottaa heihin, koen, että suurin osa naisista on juoruilijoita ja iso osa myös joko pettää tai yrittää viedä toisen puolison. En tiedä mistä tämä ajatus kumpuaa. Olen todella herkkä, analysoin ( ehkä liikaa?) toisten sanomisia ja en halua useamman kohdalla jatkaa yhteydenpitoa kun huomaan että ovat liian tuttavallisia/ päällekäyviä.
En tiedä häiritseekö tää oikeestaan, olen ehkä luonteeltani erakko/ sivustaseuraaja. Mutta joskus mietin, että mikä minussa on vikana?
Kommentit (6)
Mikä se sun ongelmasi on? Olet parisuhteessa ja sinulla on muutama hyvä ystävä. Naiset ilmeisesti yrittävät iskeä sinua jatkuvasti. Luoja, anna minulle tämän miehen ongelmat!
Eihän sun tarvitsekaan varauksettomasti luottaa kehenkään.
Mutta jos on hyvin vaikea luottaa, minusta se kertoo henkilöstä itsestään, peloista ja epävarmuuksista (joita tuossa mainitsetkin) kuin näistä ihmisistä, joihin ei luota.
Mutta asiaa voi miettiä niinkin, että jos tutustuisit johonkin lapsuudenystävääsi nyt, voisitko edes tutustua, kun nuo pinnalliset asiat torppaavat koko tutustumisen. Johonkin lapsuudenystävään on saanut tutustua rauhassa vuosien varrella, mutta eihän se siitä kerro, että se lapsuudenystävä olisi sen kummempi ihminen kuin sellainen, johon voisit tutustua nyt.
Vierailija kirjoitti:
Mikä se sun ongelmasi on? Olet parisuhteessa ja sinulla on muutama hyvä ystävä. Naiset ilmeisesti yrittävät iskeä sinua jatkuvasti. Luoja, anna minulle tämän miehen ongelmat!
Aloittaja on nainen..?
Joo, olen nainen. Ja ongelma siis on kun minuun yritetään tutustua niin en jotenkin halua tutustua. Saatan illanvietossa kuunnella kaikenmaailman juttuja, ehkä vähän kertoa itsestäni mutta en liikaa. Ongelmaksi muodostuu esim naapurisuhteet, en oikeastaan halua olla tekemisissä kun tiedän mitä he on mulle kertonut, samoin työpaikoilla, liian räväkät, päällekäyvät jne ystävät ei kiinnosta.. Lapsuudenystäviä "leimaa" sama asia; en ole koskaan kuullut heidän puhuvan pahaa minusta, ovat rauhallisia, eivät ole ristiriitaisia enkä ole koskaan kuullut heidän pahemmin moittineet puolisoitaan ja heidän kanssa on helppo olla. Nyt kun kirjoitan näin, niin huomaan, että mulla on ystäviä. Tarviiko mun ollakaan tän sosiaalisempi jos en halua? Mutta just perimmäinen kysymys on tuo, että minun on vaikea luottaa muihin ihmisiin. Lähtökohtaisesti ajattelen, etteivät ihmiset tarkoita aina hyvää.
Ap.
Ap, sinulla on ihan hyvä tilanne, jos sulla on muutama ystävä ja mies. Ei ole olemassa mitään vakiomäärää ystäviä, mikä pitäisi olla ollakseen "ok"!
Se kyllä tietysti vie sulta aika lailla hyviä tuttavuuksia sivu suun - ja ennen kaikkea vie turhaan energiaasi - että olet varautunut ja välttelet ihmisiä, joita jostain irrationaalisesta syystä pidät "epäluotettavana".
Kai itsekin järjellä ajatellen ymmärrät, ettei se tee ihmisestä pahaa tai epäluotettavaa, jos hän on puhelias ja kertoo asioistaan avoimesti? Hän VOI olla ihminen, joka on erilainen kuin SINÄ, muttei se siis tee hänestä epäluotettavaa!
Mietipå asiaa toisin päin, olisiko sinusta kivaa ja ok lukea täältä jonkun ekstrovertin pohdiskeluja siitä, miten introvertit ovat kieroja selkäänpuukottajia, koska vain kuuntelevat ja tekevät muistiinpanoja muista, ja sitten salaa juonittelevat muita vastaan....? En siis nyt sano ekstroverttien ajattelevan todellakaan noin, mutta sinä itse harrastat nyt tuollaista kielteisten keinotekoisten mielikuvien liimaamista sellaisiin ihmisiin, jotka ovat sosiaalisesti erilaisia kuin sinä!
Ekstroverttiys ei tee kenestäkään puolison pettäjää tai edes juoruilijaa. Ja kääntäen: introvertti voi ihan yhtä hyvin pettää puolisoa tai puhua pahaa toisen selän takana.
Sanoit jo sen itse. Olet sivustaseuraaja.