Piilotatko herkkyytesi? Näin vapautat supervoimasi

Jokainen on pohjimmiltaan herkkä, ja herkkyys kuuluu etenkin naiseuteen. Moni on kuitenkin piilottanut sen puolen itsestään ja rakentanut tilalle kovan kuoren. Ego on syntynyt suojaamaan meitä, kun sydämeemme on lapsena ja nuorena sattunut. Kuitenkin se myös estää meitä kokemasta ja näkemästä kaikkea rakkautta maailmassa.

Lapsi alkaa jo vauvana sulkea herkkyyttään ja pelkäämään rakkautta, jos hän ei aisti häntä hoivaavista ihmisistä riittävää läsnäoloa ja rakkautta. Herkkyydellä tarkoitan tunteellisuutta. Vanhempamme eivät ole enää vastaavassa rakkauden tilassa kuin vasta tähän todellisuuteen saapunut vauva, sillä elämä on jo kerennyt potkia heitä päähän, eikä moni ole parantanut haavojaan ennen lastensaantia. Sinulla sieluna on ollut tietoisuus jo tänne saapuessasi, sillä sinä olet se tietoisuus. Kehittyvä ihminen voi alkaa sulkemaan herkkyyttään jo kohdussa, jossa hän kokee äitintä tunteita ja voi traumatisoitua jo siellä.

Kun ihminen pääsee maankamaralle, ei hänen herkkä puolensa tule välttämättä kuulluksi ja nähdyksi hänen tarvitsemallaan tavalla. Olet saattanut kokea esimerkiksi vanhempiesi taholta paheksuntaa, jos olet vaikka itkenyt mukamas väärän asian vuoksi. ”Isot pojat/tytöt eivät itke” ja vastaavanlaiset sanonnat ovat lapsen korville hyvin vahingollisia, sillä lapsi oppii niiden myötä panttaamaan tunteitaan sen sijaan, että ilmaisisi niitä. Aina kun yrität sulkea tunteesi pois, jäävät ne sisääsi jumiin ja aiheuttavat sieltä monelaista hallaa.

Herkkyyden tilalle tulee häpeä, kun lapsi ei koe herkkyyttänsä hyväksyttävän ulkopuolelta. Häpeä on kokemus siitä, että sinussa ihmisenä on jotain vikaa. Häpeissäsi alat uskoa, että herkkyydenkin täytyy olla huono juttu. Näinhän ei tietenkään oikeasti ole. Vanhempi vaan peilaa lapsesta itseään, eikä lasta herkkyydestä toruessaan hyväksy herkkyyttä itsessään.
Turvattomuus blokkaa herkkyyttä
Jos esimerkiksi tytön isä on henkisesti ja/tai fyysisesti poissaoleva tai väkivaltainen, ei tyttö saa lapsuudessaan riittävää sisäistä turvallisuuden tunnetta myöskään myöhempään elämäänsä. Sama voi tapahtua, jos isä kuolee ennen aikojaan. Jo aikuiseksi kasvanut nainen, jonka sisällä asuu vieläkin tuo pieni, turvaton tyttö, joutuu pinnistelemään saadakseen olonsa turvalliseksi. Turvallisuuden tunne tulee tärkeysjärjestyksessä toisena fysiologisten tarpeidemme jälkeen. Näin tapahtuu niin kauan, kunnes nainen parantaa turvattomuutensa. Kokemuksesta voin sanoa, että et pysty olemaan täysillä herkkä ja rakastamaan, jos kaikki energiasi menee turvallisuuden tunteen löytämiseen tai näennäisen turvallisuuden ylläpitämiseen erilaisina elämän kontrollointiyrityksinä. Yritykset vieläpä epäonnistuvat, sillä ei elämää voi kontrolloida. Maslow’n tarvehierarkiakin mukaan fysiologiset tarpeet ja turvallisuus tulevat ihmisen tärkeysjärjestyksessä ennen rakkauden ja kuulumisen kokemuksia. Moni yrittää hakea turvaa pelkästään itsensä ulkopuolelta, esimerkiksi kumppanista tai rahasta.