Muita pienituloisia joilta ei jää perintöä lapsilleen?

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 17:15"]

Mulla taas tulee jäämään ihan kivan kokoinen omaisuus. Valtiolle. Ei ole perillisiä.

[/quote]

Jos sulla on "liikaa" rahaa, voit perustaa säätiön ja määrätä miten säätiön rahoja jaetaan. 

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 17:05"]

Oisko kannattanut miettiä toi juttu jo ennen lasten hankkimista?

[/quote]

Onko perillisen saaminen jollekin itseltä jäävälle maalliselle omaisuudelle joillekin ainoa syy tehdä lapsia?

Mietittiin, ei vaikuttanut asiaan mitenkään. En  minäkään ole omilta vanhemmiltani mitään perintöä saanut. Tai sellaiseksi en laske jotain 1/43 osaa kuolinpesässä, joka omistaa maapalstan. Tuskin siitä montakaan senttiä minulle eläessäni jaetaan, joten se voi  mennä vielä lapsille.

Enemmän olemme pyrkineet jättämään aineetonta perintöä, eli jotain sellaista, josta vielä tulevat sukupolvet voivat muistella edesmenneitä, kuten mekin edeltäviä sukupolvia. Paljon muuta perintöä ei ole ollutkaan kuin sanoja, tekoja, historiaa.

Ei meiltäkään jää kuin asunto jos ei menetä sitä jostakin syystä.

En tule itsekään saamaan mitään perintöä mutta se ei minua haittaa.

Minulle ei jäänyt isältäni mitään perintöä. Mutta ei se haittaa ollenkaan. Ajattelen, että jokainen sukupolvi tekee itse omat juttunsa. Aikanaan sitten omille lapsille jää kyllä asuntoja.

Minulta ei jää mitään, mutta itse perin kyllä puoli miljoonaa, josta aion luopua suoraan lapseni hyväksi.

Mitä väliä sillä perinnöllä on? Mä olen pitkäikäistä sukua - jos elän 95v:ksi kuten mummoni mun lapset on 54-75v eivätkä edes tarvitse sitä rahaa....

Miehen puolelta ei tule penniäkään perintöä enkä odota sitä omilta vanhemmiltanikaan. Ihan on omilla rahoilla tämä elämä kustannettu ja nautitaan niin kauan kuin rahaa riittää, talokin vaihdetaan asteittain pienempään että voidaan eläkkeelläkin nauttia elämästä.

Me olemme ainoina lapsina saaneet kumpikin miehen kanssa perintöä ja omaakin omaisuutta on kerrytetty melko runsaasti. Meille ei kuitenkaan ole yrityksestä huolimatta siunaantunut lapsia, ja olemme miettineet moneen kertaan omaisuuden siirtymistä eteenpäin meidän jälkeemme. Testamentti on toki jo olemassa erään tahon hyväksi, jos satumme kuolemaan esim. onnettomuudessa. Valtiolle on turha kaikkea "menettää". Tarkoitus on kuitenkin lisätä edunsaajiksi muitakin, esim. kummilapsia. Luultavasti tulemme muuttamaan ja korjaamaan testamenttia moneen kertaan, ennen kuin sitä ihan oikeasti tarvitaan = olemme molemmat kuolleet.

Me hankimme lapsen asuessamme vuokra-asunnossa ja täällä asumme edelleen. Minulle on tulevaisuudessa tulossa useasta eri suunnasta tuntuvia perintöjä. Jos vanhempieni perinnöt lasketaan, niin summa on varmaan yli puoli miljoonaa. Itse opiskelen vielä useita vuosia, jopa viisi joten asunnon ostaminen ei ole nyt ajankohtaista. Sain lapseni 23-vuotiaana. Jos elän toivottavasti 80-vuotiaaksi, on lapseni kuollessani 57-vuotias. Sama juttu tulevien omien perintöjeni suhteen. Ei sillä rahalla ole enää sitten merkitystä, kaikki muu on tärkeämpää. Tietenkin noin yleensä toivon, että saisimme ostettua kivan asunnon joku päivä, mutta en perinnön vuoksi :) 

Oisko kannattanut miettiä toi juttu jo ennen lasten hankkimista?

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 17:05"]

Oisko kannattanut miettiä toi juttu jo ennen lasten hankkimista?

[/quote]

Yksi lapsi on hankittu enempää ei hankita. On tullut sairastumisia,työttömyyttä yms mitä ei osannut ennustaa.

Miksi pitäisi jättää paljon perinnöksi? Osa ei jätä yhtään mitään.

Mulla taas tulee jäämään ihan kivan kokoinen omaisuus. Valtiolle. Ei ole perillisiä.

AP on olemassa niin paljon hienompia ja tärkeämpiäkin perintönä kuin raha tai omaisuus tai tavarat eim. sydämen sivistystä, rakkautta, käytöstapoja, tunnetta siitä että turvallisuus ei ole materiasta tai rahasta tehty, luovuus, muut lahjakkuudet, turvattu lapsuus, tunteet siitä että on ollut rakastettu arvostettu ja ymmärretty, yhteiset elämykset ja kokemukset, vaikeudet joista on kimpassa selvitty,sivistys, sosiaalisuus jne. Näitä asioita kaipaa poismenneeltä ei hänen kamojaan asuntoaan tai rahojaan.

Aika vähän meiltäkään jää, juuri asiaa pohdittiin. Jää vain tämö talo, jota vielä pankille makselemme. Olen perinyt hiukan metsään isovanhemmilta, vanhempien talosta ja tontista jää neljännes. Mies perinee oman äitinsä vain osittain. Lapsia on niin paljon, että ei siinä jakamista ole. Joku saa ostaa muisen osuuden pois ja jatkaa talossa, ei kai siinä muuta kannat tehdä.

Jokainen on oman onnensa seppä, elämme nyt ja tätä päivää. "Taivaassa ei ole taskuja".

Rahallista perintöä en jätä. Tän asunnonkin meinaan käyttää omiin huvituksiin vielä.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 17:15"]

Mulla taas tulee jäämään ihan kivan kokoinen omaisuus. Valtiolle. Ei ole perillisiä.

[/quote]

Oletko ajatellut testamenttia?

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 17:15"]

Mulla taas tulee jäämään ihan kivan kokoinen omaisuus. Valtiolle. Ei ole perillisiä.

[/quote]

Oletko ajatellut testamenttia?

[/quote]

Olen ajatellut maakunnassani toimivaa SEY:n eläinkotia. Mutta ehkä olisi parempi jakaa omaisuus useammallekin järjestölle. 

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 16:52"]

Meillä yksi lapsi ja vaikka säästeliäästi eletään niin mitään asuntoa tms isompaa ei ole jättää hänelle perinnöksi. Ollaan jo keski-ikäinen pariskunta joten muutosta ei ole näkyvissä. Löytyykö muita samassa tilanteessa olevia?

[/quote]

Täällä yksi, ei haittaa. Juokoon jokainen sukupolvi omiaan.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 17:05"]

Oisko kannattanut miettiä toi juttu jo ennen lasten hankkimista?

[/quote]

Me mietimme, ja halusimme lapsen vuokra-asuntoon. Hui kamala!

Meillä on asuntokin vielä puoliksi pankin. Jos saamme pitää työmme emmekä sairastu, niin tuon asunnon verran tulee lapsille sitten perintöä. Kaiken muun kyllä tuhlaamme ihan omaan leppoisaan elämään, mikäli joskus velattomiksi päädymme.