Anoppien, appien tai omien vanhempien "lahjat"

Hassuin on käytetty vessanmatto. Se on kyllä autotallissa, käytetään korjaustöissä polvien alla alustana, mutta oli se vähän hassua saada käytetty vessanmatto. 

Hassuin on käytetty vessanmatto. Se on kyllä autotallissa, käytetään korjaustöissä polvien alla, mutta oli se vähän hassua saada käytetty vessanmatto. 

Meidän anoppi hakee kierrätyspajalta lapsille leluja ja huonokuntoisia tai liian pieniä vaatteita, ei usko vaikka sanoin että vien ne vain takaisin sinne pajalle tai heitän roskiin. On siis sellainen köyhille tarkoitettu paikka, jonne viedään ilmaiseksi kamppeet ja jokainen saa ottaa ilmaiseksi tarvitsemansa.

Ostelee myös kaikenlaista turhaa tavaraa, pääasiassa leluja ja näitä liian pieniä vaatteita alennusmyynneistä. Emme tarvitse mitään ja stressaa, kun toinen tuhlaa vähät rahansa tuollaiseen, on työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei sitten kuitenkaan voi viettää aikaa lasten kanssa, vaikka olen tästä vaihtoehdosta aina joka kerta muistuttanut. Jännä tuo ihmismieli, ihan kuin tavara jotenkin hyvittäisi sen, että ei olla läsnä.

Mun äiti oli näissä ihan legenda. Kysyi mitä toivon joululahjaksi, vastasin että puuvillapyjamalle olisi kyllä käyttöä. Mitä sain? Tekokuituisen paitulin. Kysyi mitä ostaa mun miehelle joululahjaksi, sanoin että joku barokin ajan säveltäjän kokonainen sinfonia kunnon orkesterin soittamana voisi olla hyvä (siis tällöin vielä musa kuunneltiin cd:tä), Mitä tuli? Kokoelmaboxi kaiken maailman sinfonioiden huippukohtia, sekalaisten orkesterien soittamana. Ja näitä olisi vaikka kuinka paljon lisää...

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli näissä ihan legenda. Kysyi mitä toivon joululahjaksi, vastasin että puuvillapyjamalle olisi kyllä käyttöä. Mitä sain? Tekokuituisen paitulin. Kysyi mitä ostaa mun miehelle joululahjaksi, sanoin että joku barokin ajan säveltäjän kokonainen sinfonia kunnon orkesterin soittamana voisi olla hyvä (siis tällöin vielä musa kuunneltiin cd:tä), Mitä tuli? Kokoelmaboxi kaiken maailman sinfonioiden huippukohtia, sekalaisten orkesterien soittamana. Ja näitä olisi vaikka kuinka paljon lisää...

Puuvillapyjaman ja tekokuitupaitulin eron nyt pitäisi olla suht helppo hahmottaa, mutta tuo miehen lahjatoive on kyllä oikeasti aika hankala. Mulla on musiikkiopistotaustaa itsellä ja tiedän sinfonian ja barokkisäveltäjän, mutta homma tyssäisi silti "kunnon orkesteriin", koska en tunne skeneä niin hyvin, että tietäisin orkesterien arvostustasoeroja.

Sain äidiltäni lahjaksi 2.lapsen jälkeen sellaisen tv-shopista tilatun "mahavyölaitteen". En edes muista oliko se joku rynkytin vai saiko siitä jotain sähköiskuja että maha pienenisi. Olin vissiin liian läski hänen mielestään...

Kyllä. Anoppi on yrittänyt sisustaa meidän kodin mieleisekseen "lahjoillaan". Lisäksi osteli lapsille leluja ja vaatteita kirppuksiltä. Kierrätys on ok, mutta toki olisi suonut, että tuodut tavarat olisivat olleet lapsen ikään sopivia, ehjiä ja puhtaita, ja vaatteissa ei olisi kolmea vuotta kasvuvaraa tai kokoa 98 käyttävälle ei tuotaisi enää kokoa 74, "kun on niin söpö paita". Ei se mene päälle, koska on liian pieni. Ja kaikki tämä meidän vastusteluista huolimatta.

Oma anoppini kysyy aina joka joulu ja synttärit, että mitä lapset toivoo. Kun kerron, nyökyttelee ja hymyilee - mutta ei koskaan osta sitä, mitä kerroin. Eikä kyse ole siitä että satasia pitäisi aina kuluttaa lahjoihin.

Mutta jos olen sanonut, että tytöt saivat Schleich-hevostallin, että ehkä joku heppa tai ratsastaja siihen. Niin anoppi ostaa aivan eri merkkisen, puisen hevostallin jossa on 8 aivan erilaista ja eri kokoista hevosta mukana.

Tai kun toinen lapsista pienenä piti Hello Kitty - aiheisista jutuista, anoppi toi Frozen-pyjaman.

Tuntuu ihan turhalta että miksi kysyy mitä toivotaan/tarvitaan, kun ei kuitenkaan välitä. Sitten aina meillä käydessään kauhistelee lelujen määrää suureen ääneen 🤦🏼‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Sain äidiltäni lahjaksi 2.lapsen jälkeen sellaisen tv-shopista tilatun "mahavyölaitteen". En edes muista oliko se joku rynkytin vai saiko siitä jotain sähköiskuja että maha pienenisi. Olin vissiin liian läski hänen mielestään...

Minä sain miehen kummeilta joululahjaksi "Kevyet herkut" - leivontakirjan sen jälkeen (saimme esikoisen saman vuoden maaliskuussa).