Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa "ei sinun meitä varten tarvitse"?
23.06.2021 |
Auttakaa kesäpohdinnoissani. Harrastan aikaa vievää puuhastelua, sanotaan vaikka että metsästän ja palvaan itse elikoiden lihan. Kyseinen harrastus on intohimoni, ja vien mielelläni tuliaisina sen lopputuotteita. Olen vienyt monena vuonna anoppilaan nyyttärihenkisesti näitä syötäväksi, ja anoppi on alkanut sanoa, ettei heitä varten tarvitse. Kerroin tekeväni tätä mielelläni ja minusta on ihanaa tavata ja ruokailla yhdessä sukulaisten kanssa, tuoda pöytään jotain itsekin. Niin kuin onkin, tuon parastani. Sitten tuli painavammin, etten saa ajatella tekeväni heitä varten, kyllä he saavat lihaa kaupasta.
Pöydässä anoppi kehuu tuomiseni ja kaikki muutkin, vaikka itse sanonkin, niin hyvää on. Syömisen jälkeen toteaa sitten tuon, ettei tarvitse. Saisin kyllä leipoa, mikä ei ole mun heiniä lainkaan, mutta sen anoppi hyväksyisi, tai tuoda kaupasta keksejä. Mutta vaivaa en saa nähdä. Mietin, jätänkö viemättä heille nyt syömiset kokonaan, kyllä meillä ystäväpiiriä riittää ja herkutellaan pitkin vuotta kun nähdään. Anoppilaan jatkossa Prisman vakuumilihan kanssa, ettei tule paha mieli? Mulle nimittäin tulee jotenkin paha mieli, tuntuu, että mut torjutaan. Ei anoppi sano tyttärilleenkään, että älkää tuoko korvapuusteja, niitä saa kaupasta.
Kommentit (5)
Osin voi olla kursailua, mutta ilmeisesti anopillesi tuolee tuomisistasi alemmuuden tunteita, kun ei itse pysty samaan. Oma äitini ei arvosta mitään itsetehtyä, koska ei osaa eikä jaksa itsekään tehdä mitään ja kaikki ostetaan vakuumissa kaupasta. Sanoisin, että tarjoa herkkusi sellaisille, jotka niitä osaavat arvostaa. Ja oikeassa olet, että anoppisi torjuu sinut. Meillä mä teen ruoat ja leivon itse muille vieraille paitsi äidilleni, jolle laitan valmista paketista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä käytän tätä paljon, koska en halua että nähdään ylimääräistä vaivaa. Usein kyllä koko virke on "ei meitä varten tarvitse, mutta jos olette joka tapauksessa hakemassa..." tai "otan kahvia, jos muutkin juovat" Haluan jättää isäntäperheelle vaihtoehdon nähdä sen verran vaivaa kun haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Mä käytän tätä paljon, koska en halua että nähdään ylimääräistä vaivaa. Usein kyllä koko virke on "ei meitä varten tarvitse, mutta jos olette joka tapauksessa hakemassa..." tai "otan kahvia, jos muutkin juovat" Haluan jättää isäntäperheelle vaihtoehdon nähdä sen verran vaivaa kun haluavat.
Ap vastailee. Käytän tätä itsekin, mutta olen yrittänyt pyristellä siitä eroon. Mielestäni tässä on erilainen sävy, kun jankutetaan, että muista sitten ettei meitä varten tarvitse, jos kerron miten mukavaa on tuoda jotain pöytään.
Anoppi hoitaa tarjoilut pääosin, mutta pikkuleipiä tms. saisi tosiaan leipoa. Olen miettinyt, onko se jotenkin häneltä pois, jos tuonkin jotain "hienoa", tavallaan pääruokaa, vaikka en minä sitä minään valtataisteluna ota. Hänelle se ehkä voi olla sellainen, minä yritän "olla jotain" kun ei anopin vakuumiliha "kelpaa". Tällaista olen hahmotellut, koska joku syyhän tuohon on. Eivät muut ole tyrmänneet tällä tavalla, vaan yksi tuo salaatin, toinen perunalisukkeet, kolmas jälkkärin jne. ja kaikki ovat tyytyväisiä. En myöskään koskaan rehvastele, sanon tyyliin "tällaista tein tälle kerralle" ja kysyn myös etukäteen toiveita, mitä muut toivovat.
Kiitos vastauksista, ehkä säästän herkkuni jatkossa muihin kekkereihin. Pieni kiusaus on mennä Saarioisten roiskeläpän kanssa kylään ja kieltäytyä anopin ruuista, ei minua varten tarvitse, saan kyllä kaupasta itsekin ruokaa. Koska omia lapsiaan anoppi ei estele tuomasta yhteistä syötävää, en vain taida olla tarpeeksi perhettä. Saan tuoda vain huonompia, kuin hän itse ja omat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä käytän tätä paljon, koska en halua että nähdään ylimääräistä vaivaa. Usein kyllä koko virke on "ei meitä varten tarvitse, mutta jos olette joka tapauksessa hakemassa..." tai "otan kahvia, jos muutkin juovat" Haluan jättää isäntäperheelle vaihtoehdon nähdä sen verran vaivaa kun haluavat.
Ap vastailee. Käytän tätä itsekin, mutta olen yrittänyt pyristellä siitä eroon. Mielestäni tässä on erilainen sävy, kun jankutetaan, että muista sitten ettei meitä varten tarvitse, jos kerron miten mukavaa on tuoda jotain pöytään.
Anoppi hoitaa tarjoilut pääosin, mutta pikkuleipiä tms. saisi tosiaan leipoa. Olen miettinyt, onko se jotenkin häneltä pois, jos tuonkin jotain "hienoa", tavallaan pääruokaa, vaikka en minä sitä minään valtataisteluna ota. Hänelle se ehkä voi olla sellainen, minä yritän "olla jotain" kun ei anopin vakuumiliha "kelpaa". Tällaista olen hahmotellut, koska joku syyhän tuohon on. Eivät muut ole tyrmänneet tällä tavalla, vaan yksi tuo salaatin, toinen perunalisukkeet, kolmas jälkkärin jne. ja kaikki ovat tyytyväisiä. En myöskään koskaan rehvastele, sanon tyyliin "tällaista tein tälle kerralle" ja kysyn myös etukäteen toiveita, mitä muut toivovat.
Kiitos vastauksista, ehkä säästän herkkuni jatkossa muihin kekkereihin. Pieni kiusaus on mennä Saarioisten roiskeläpän kanssa kylään ja kieltäytyä anopin ruuista, ei minua varten tarvitse, saan kyllä kaupasta itsekin ruokaa. Koska omia lapsiaan anoppi ei estele tuomasta yhteistä syötävää, en vain taida olla tarpeeksi perhettä. Saan tuoda vain huonompia, kuin hän itse ja omat lapset.
Voi siinä olla sekin, että jää velkaa olemisen tunne. Jotkut on rasittavuuteen asti siitä tarkkoja. Työkaverini on sellainen. Kerran työmatkalla hänellä ei toiminut kortti kassalla ja minä maksoin. Puhe oli että maksaa sitten Suomessa kun kerkiää. Ei käy. Minun piti kaivella tilinumero, että hänen puolisonsa voi maksun tililleni maksaa just nyt. Tai joku kahvikuppi pitää maksaa takaisin samalla sekunnilla, ettei vaan jää velkaa.
Mun mummo käytti tota "ei sun minua varten tarvitse"-juttua. Yritin kysellä mitä haluaa, mitään ei tarvinnut. No mitään ei sitten saanut.
Eiköhän se oo vaan joku ikäjuttu, mutta tosi ärsyttävä sellainen. Mä veisin kyllä sinuna tuomiseni muualle.