Lapsi vierastaa mummoa, mummo yrittää pakottaa läheiseksi

Saisikohan täältä vinkkejä tilanteessamme.

2-vuotias lapseni näkee mummoaan melko harvoin pitkän välimatkan takia, noin 2-3 kertaa vuodessa viikon pätkän kerrallaan. Mummo haluaisi selvästi halia lasta, pitää sylissä, ottaa paljon kontaktia henkisesti ja fyysisesti. Aina, kun mummo on meillä sen viikon verran kylässä, lapsi taantuu sellaiselle äitiäitiäiti-roikkumistasolle, haluaa koko ajan paeta mummoa luokseni ja tulla syliini/pitää kädestä/halata. Ja jos mummo ehdottaa että tehtäiskö näin ja näin, niin lapsi sanoo että joo, mutta äidin kanssa. Todella raskaita ovat nämä vierailut minullekin siis.

Tähän asti olen tietysti aina "pelastanut" lapseni noilta kosketuspakottamisyrityksiltä, koska on mielestäni erittäin tärkeää, että lapsi osaa ja saa ilmaista, kuka häntä saa koskea ja miten. Ja minun pitää häntä tässä tukea.

Mutta pahimpia ovat nuo mummon kivat yritykset tehdä jotain lapsen kanssa, kun lapsi torjuu hänet koko ajan. Ja mummoa surettaa selvästi ja lapsi huutaa äitiä. Olen yrittänyt kannustaa lastani olemaan mummon kanssa, mutta sekin tuntuu jotenkin teennäiseltä yrittää pakottaa hänet olemaan mummon paras kaveri. Mutta olisihan se munkin mielestä kiva, jos mummo ja lapsi tulisivat paremmin toimeen. Mitenköhän siihen voisi kannustaa lasta?

Mielestäni mummon lähestymistapa on tähän ainakin osasyynä - itse ainakin olen vieraiden lasten kanssa kohteliaan kiinnostunut, mutta jätän heidät muuten rauhaan. Ja sitten lapset usein tulevatkin itse luokseni hakemaan seuraa tai läheisyyttä, kun se halu lähtee heistä itsestään. Lapseni ei ole muiden kanssa noin vastahakoinen.

Mitä tässä voisin tehdä tukeakseni lapseni sosiaalista kehitystä ja luodakseni turvallisen ympäristön mummon seurassa? Ja voisinko jotenkin päästä siihen lopputulokseen, että lapsi ja mummo tulisivat läheisimmiksi? En enää osaa ajatella järkevästi asiasta, kun on taas tällainen raskas viikko takana.