Jos olen surullinen, miksi minua syyllistetään?
Yritän ymmärtää yhtä vuorovaikutusongelmaa nyt, kun sukujuhlat ovat tulossa.
Miksi minua syyllistetään, jos minua on loukattu ja olen valmiiksi allapäin? Miksi mielipahani yritetään korjata sillä, että menneisyydestä tongitaan todelliset ja kuvitellut virheeni, ja vetoamalla niihin? En ymmärrä tätä ollenkaan. Minulle tulee tällaisesta aina vain onnettomampi olo. Voisiko joku auttaa? Toinen osapuoli on äitini. Olen itse yli kolmikymppinen...
Kommentit (4)
Tuo on manipulointia, yritetään leimata sinut menneiden perusteella eikä myönnetä oikeuttasi tunteisiin ja mielipiteeseen. Tunteesi ovat viesti sinulle, sysäys tilanteen muuttamiseen.
Syyttämällä sinua siitä, että toinen on aiheuttanut sinulle vahinkoa hän omassa mielessään pakenee vastuuta. Jos hän myöntäisi itselleen, että on aiheuttanut käytöksellään sinulle vahinkoa, hänen suojamuurinsa menisivät palasiksi.
Kiitos vastauksista. Otan tällaisen todella raskaasti ja yritän keksiä, miten selviäisin sukujuhlista. Jos vanhojen tonkiminen jatkuu riittävän kauan, menetän nälän tunteeni ja saatan olla syömättä päivän tai puolitoista. Se menee aika vaikeaksi, kun juhannuksenakin pitäisi tulla toimeen monta päivää putkeen. Saan vain vihat niskaani, kun olen ilonpilaaja enkä koske ruokiinkaan (jotka äiti on suurella vaivalla tehnyt). On todella vaikea olla välittämättä ilkeilystä, syyllistäminen osuu jotenkin aivan tavattoman herkkään kohtaan.
Koska se toinen osapuoli on sairas. Sinuun kohdistetaan henkistä väkivaltaa ja tällaisen tekijä on aina tavalla tai toisella häiriintynyt tai omistaa sairaita toimintamalleja.