Aina kun mokaan...

katson Axl Smithin selittelyvideon. Se enkeli minussa on sitä mieltä, että mies on rangaistuksensa järsinyt ja antakaa nyt olla. Silti pirun sarvet päässä palaan katsomaan sitä putsausvideota ja saan jotain outoa tyydytystä siitä kuinka pahasti asiansa voi sössiä. Tai kuinka pieni se oma murhe on. En tiedä helpottaako se ajatellessa omia töppäilyjä mitenkään. Ehkä tämä vaan kertoo tsunamin yli ymmärryksen menevästä laajuudesta ja minun pienuudestani. Eihän sentään murhamies ole tai alaikäisiin sekaantunut.