Lue keskustelun säännöt.
Oliko inhottava kommentti työterveyshoitajalta
12.06.2021 |
Sanoi tarkastuksessa että olit niin laiha luikku ja hentoinen kun tulit taloon 20+ vuotta sitten. Tässä ajassa on tullut lisää 15 kg. En viitsinyt vidduilla, mutta ajattelin että sinä se olet edelleen lapseton vanhapiika kuten 20+ vuotta sitten, painoakin kertynyt. Onneksi on sentään tolkun lääkäri, joka osaa olla korrekti, varmasti myös tälle työterveyshoitajalle.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mun työterveyshoitaja haluaa auttaa painonpudotuksessa.
En tarvitse painonpudotusta, koska olin alipainoinen 20+ vuotta sitten. Lähinnä ärsyttää kyyläily ja vanhojen kaivelu, yksipuolisesti.
Yksipuolisesti? Että terveystarkastuksen pitäisi olla joku tilanne missä terveydenhoitaja tarkistaa sun voinnin ja sinä hänen? Vai mitä hittoa?!
Työterveyshoitajalla ei ole mitään sanomista painooni, lääkärillä on jos jollain.
Olet väärässä. Lääkäri ei noita hoida vaan nimenomaan th.
Miten työterveyshoitaja hoitaa painoasioita? Välttemällä näyttäytymästä kiloineen huonona esimerkkinä?
Välttemällä näyttämästä jne... En ymmärrä kysymystä.
Mutta hoitaa siten, että miettii mahdollista syytä ja miten siihen pitäisi, vai pitäisikö, puuttua. Kuten sanoin, painon nousu voi olla hyväkin asia. Ja kaikki painon nousu/lasku ei ole paasausta syömisistä tai liikunnasta vaan voi olla sairauden oireita jolloin ohjataan verikokeisiin ja/tai lääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mun työterveyshoitaja haluaa auttaa painonpudotuksessa.
En tarvitse painonpudotusta, koska olin alipainoinen 20+ vuotta sitten. Lähinnä ärsyttää kyyläily ja vanhojen kaivelu, yksipuolisesti.
Yksipuolisesti? Että terveystarkastuksen pitäisi olla joku tilanne missä terveydenhoitaja tarkistaa sun voinnin ja sinä hänen? Vai mitä hittoa?!
Työterveyshoitajalla ei ole mitään sanomista painooni, lääkärillä on jos jollain.
Olet väärässä. Lääkäri ei noita hoida vaan nimenomaan th.
Miten työterveyshoitaja hoitaa painoasioita? Välttemällä näyttäytymästä kiloineen huonona esimerkkinä?
Välttemällä näyttämästä jne... En ymmärrä kysymystä.
Mutta hoitaa siten, että miettii mahdollista syytä ja miten siihen pitäisi, vai pitäisikö, puuttua. Kuten sanoin, painon nousu voi olla hyväkin asia. Ja kaikki painon nousu/lasku ei ole paasausta syömisistä tai liikunnasta vaan voi olla sairauden oireita jolloin ohjataan verikokeisiin ja/tai lääkärille.
Ymmärrätkö, en ota vastaan neuvoja lihavalta hoitajalta jonka oma elämä on täysin ongelmallista, viinaa, uusperheitä ja roskaruokaa, ja se myös näkyy kropassa. Pata kattilaa soimaa-tilanne. Luotan vain lääkärin sanaan.
Minä olen 52 mutten paina grammaakaan enempää kuin 18-vuotiaana. Enkä lihava ollut silloinkaan. Ei painoa kerry väkisin kenellekään. Painoa kylläkin pitää alituiseen seurata ja säätää ennen kuin ehtii paljon heilahtaa kumpaankaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä muuten mäntti terveydenhoitaja. Soitin itkien järkyttyneenä, olin just edellisiltana saanut pahanlaatuisen syöpädiagnoosin. Tää kysyi ensimmäisenä kykenetkö töihin...? No, en kyenny.
Miten syöpädiagnoosi, jonka on saanut edellisiltana, on jo vaikuttanut työkykyyn? Harvinaisen nopeasti etenevää laatua.
Ehkä ymmärrät jos saat saman diagnoosin.
Älä ole marttyyri. Teit väärän päätelmän oman shokkisi takia, mutta ei ihmiset yleensä ajattele sinulle silti mitään pahaa vaikkeivat sillä hetkellä osaa heti löytää oikeita sanoja.
Toivotko itse muille samaa, että he ymmärtäisivät sinua? Suurin osa ei ymmärrä, ja olisi valheellista lässytystä sanoa, että "mä tiedän miltä susta tuntuu". Voit saada vaikka minkä järkyttävän uutisen mikä mullistaa koko elämäsi, mutta ympärillä elämä jatkuu muilla sellaisena kuin se on ollutkin. Samoin kuin sinulla, vaikka naapurisi tänään kohtaisi jonkun kriisin.
Th on töissä vaan. Hän on voinut tehdä aamupäivän työhöntulotarkastuksia, rokotuksia, verenpainekontrolleja, kirjoittanut saikkulappuja, jne. On voinut käydä ruokkiksella ja jutellut työkaverin kanssa lomasuunnitelmista, lastensa koulusta, omista parisuhdeongelmistaan. Sitten hän vastaa puheluun missä hysteerinen soittaja kertoo saaneen syöpädiagnoosin. Mitä itse vastaisit, sekunnissa, kesken normaalin arkesi. Muista, että jos vastauksesi kestää kaksikin sekuntia niin se on "th järkyttyi eikä tiennyt mitä sanoa" tms. Sinulle tietysti tilanne on mieleen jäävä, mutta hoitajalle osa arkea. Onko niin iso ero, oikeasti, että sanooko "tarvitsetko sairauslomaa" vai "tarvitset varmaan sairauslomaa"?
Rehellisesti, en tiedä nyt edes harkittuna, että olisitko ollut tyytyväinen tuohon jälkimmäiseen? Siltikään en toivo sinulle mitään pahaa, enkä mielestäni ole mäntti. Diagnoosin tehneen lääkärin pitäisi enemmän olla valmistautunut reaktioosi, järkytys on toki luonnollista. Miksi et häntä syytä ja pidä mänttinä?[/quote
Kyllä työterveyshoitaja olisi voinut pahoitella edes tilannetta ja kysyä sitten sairaslomasta. Mutta kaikki ihmiset töksäyttelee välillä ajattelemattomasti ja kun tarpeeksi herkillä tilanteessaan, ottaa helpommin itseensä. Mutta onko tarjottu mistään keskusteluapua, syöpädiagnoosi on oikeasti raskas asia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 52 mutten paina grammaakaan enempää kuin 18-vuotiaana. Enkä lihava ollut silloinkaan. Ei painoa kerry väkisin kenellekään. Painoa kylläkin pitää alituiseen seurata ja säätää ennen kuin ehtii paljon heilahtaa kumpaankaan suuntaan.
Saatanan hieno ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin sanonut että niinhän me kaikki ollaan nuorena oltu laihoja. Eihän 15 kg ole paljon lihomista, mutta jos alkaa olla montakymmentä kiloa ylimääräistä, siitä voisi jo sanoa, mutta asiallisesti siitäkin. Lapsia kun saa, harva jää ihan luuviuluksi.
:DDDDDDDDDDDDDDDD
Ilmankos porukka on nykyään hirveitä tankkeja joilla reidet hinkkautuu vereslihalle eikä polvet kestä rappusia. 15 kiloa on todella suuri muutos aikuisen painossa.
Mä painoin 20 vuotta sitten 48 kiloa. Nyt painan 63 kg. Pituutta noin 167. Ikää nyt neljänkympin tienoilla.
En itse pidä 15 kilon painonnousua yhtään isona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä muuten mäntti terveydenhoitaja. Soitin itkien järkyttyneenä, olin just edellisiltana saanut pahanlaatuisen syöpädiagnoosin. Tää kysyi ensimmäisenä kykenetkö töihin...? No, en kyenny.
Miten syöpädiagnoosi, jonka on saanut edellisiltana, on jo vaikuttanut työkykyyn? Harvinaisen nopeasti etenevää laatua.
Ehkä ymmärrät jos saat saman diagnoosin.
Älä ole marttyyri. Teit väärän päätelmän oman shokkisi takia, mutta ei ihmiset yleensä ajattele sinulle silti mitään pahaa vaikkeivat sillä hetkellä osaa heti löytää oikeita sanoja.
Toivotko itse muille samaa, että he ymmärtäisivät sinua? Suurin osa ei ymmärrä, ja olisi valheellista lässytystä sanoa, että "mä tiedän miltä susta tuntuu". Voit saada vaikka minkä järkyttävän uutisen mikä mullistaa koko elämäsi, mutta ympärillä elämä jatkuu muilla sellaisena kuin se on ollutkin. Samoin kuin sinulla, vaikka naapurisi tänään kohtaisi jonkun kriisin.
Th on töissä vaan. Hän on voinut tehdä aamupäivän työhöntulotarkastuksia, rokotuksia, verenpainekontrolleja, kirjoittanut saikkulappuja, jne. On voinut käydä ruokkiksella ja jutellut työkaverin kanssa lomasuunnitelmista, lastensa koulusta, omista parisuhdeongelmistaan. Sitten hän vastaa puheluun missä hysteerinen soittaja kertoo saaneen syöpädiagnoosin. Mitä itse vastaisit, sekunnissa, kesken normaalin arkesi. Muista, että jos vastauksesi kestää kaksikin sekuntia niin se on "th järkyttyi eikä tiennyt mitä sanoa" tms. Sinulle tietysti tilanne on mieleen jäävä, mutta hoitajalle osa arkea. Onko niin iso ero, oikeasti, että sanooko "tarvitsetko sairauslomaa" vai "tarvitset varmaan sairauslomaa"?
Rehellisesti, en tiedä nyt edes harkittuna, että olisitko ollut tyytyväinen tuohon jälkimmäiseen? Siltikään en toivo sinulle mitään pahaa, enkä mielestäni ole mäntti. Diagnoosin tehneen lääkärin pitäisi enemmän olla valmistautunut reaktioosi, järkytys on toki luonnollista. Miksi et häntä syytä ja pidä mänttinä?
Olisin toivonut että hän olisi vaikka kysynyt haluanko hänen kanssaan tai tt lääkärin kanssa puhua. Ja miten olisi paras edetä, mistä ja mitä mun kannattaisi kysellä. Mahdollisia tukiryhmiä. Tai sanoa vaikka ekaks että ikävä uutinen. Ei heti ensimmäisenä kysyä tulenko töihin. Jo empaattinen suhtautuminen olisi auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen minäkin lihonut 15 kg aikuisiän aikana, 50 kilosta 65 kiloon. Olen 171 cm pitkä, joten edelleen olen ihan normaalipainoinen. Mun mielestä siitä ei tarvitsisi terveydenhoitajan mainita mitään, kun paino on pysynyt kuitenkin samana vuosikausia.
Syöpädiagnoosin olen saanut kaksi kertaa puhelimitse. Kummankin diagnoosin jälkeisenä päivänä olen mennyt töihin silmät itkusta turvoksissa, mutta ihan työkykyinen olen ollut siihen asti, kun syöpiä on alettu hoitaa. En edes tiennyt, että diagnoosit pitäisi ilmoittaa työterveyshoitajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mun työterveyshoitaja haluaa auttaa painonpudotuksessa.
En tarvitse painonpudotusta, koska olin alipainoinen 20+ vuotta sitten. Lähinnä ärsyttää kyyläily ja vanhojen kaivelu, yksipuolisesti.
Yksipuolisesti? Että terveystarkastuksen pitäisi olla joku tilanne missä terveydenhoitaja tarkistaa sun voinnin ja sinä hänen? Vai mitä hittoa?!
Työterveyshoitajalla ei ole mitään sanomista painooni, lääkärillä on jos jollain.
Olet väärässä. Lääkäri ei noita hoida vaan nimenomaan th.
Miten työterveyshoitaja hoitaa painoasioita? Välttemällä näyttäytymästä kiloineen huonona esimerkkinä?
Välttemällä näyttämästä jne... En ymmärrä kysymystä.
Mutta hoitaa siten, että miettii mahdollista syytä ja miten siihen pitäisi, vai pitäisikö, puuttua. Kuten sanoin, painon nousu voi olla hyväkin asia. Ja kaikki painon nousu/lasku ei ole paasausta syömisistä tai liikunnasta vaan voi olla sairauden oireita jolloin ohjataan verikokeisiin ja/tai lääkärille.
Ymmärrätkö, en ota vastaan neuvoja lihavalta hoitajalta jonka oma elämä on täysin ongelmallista, viinaa, uusperheitä ja roskaruokaa, ja se myös näkyy kropassa. Pata kattilaa soimaa-tilanne. Luotan vain lääkärin sanaan.
Ymmärränkö? En, jos et saa paria sanaa oikein kirjoitettua. Oma on terveytesi. Jos ei hoito kiinnosta niin sama se mulle, tai sille sun terkkarille, on. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, itse asiassa tuollainen kommentti ei ole pelkästään epäasiallinen, mutta myös valituksen aiheinen. Työterveyshoitajalla ei ole oikeutta mihin tahansa kommentointiin. Pyydä nähdä tietosi mitä sinusta on kirjattu. Ja jos siellä on epäasiallista tekstiä niin toki teet valituksen. Muutenkin kannattaa ottaa yhteys potilasasiamieheen ja kertoa epäasiallisesta puheesta. Voit myös pyytää jatkossa toisen hoitajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä muuten mäntti terveydenhoitaja. Soitin itkien järkyttyneenä, olin just edellisiltana saanut pahanlaatuisen syöpädiagnoosin. Tää kysyi ensimmäisenä kykenetkö töihin...? No, en kyenny.
Miten syöpädiagnoosi, jonka on saanut edellisiltana, on jo vaikuttanut työkykyyn? Harvinaisen nopeasti etenevää laatua.
Ehkä ymmärrät jos saat saman diagnoosin.
Älä ole marttyyri. Teit väärän päätelmän oman shokkisi takia, mutta ei ihmiset yleensä ajattele sinulle silti mitään pahaa vaikkeivat sillä hetkellä osaa heti löytää oikeita sanoja.
Toivotko itse muille samaa, että he ymmärtäisivät sinua? Suurin osa ei ymmärrä, ja olisi valheellista lässytystä sanoa, että "mä tiedän miltä susta tuntuu". Voit saada vaikka minkä järkyttävän uutisen mikä mullistaa koko elämäsi, mutta ympärillä elämä jatkuu muilla sellaisena kuin se on ollutkin. Samoin kuin sinulla, vaikka naapurisi tänään kohtaisi jonkun kriisin.
Th on töissä vaan. Hän on voinut tehdä aamupäivän työhöntulotarkastuksia, rokotuksia, verenpainekontrolleja, kirjoittanut saikkulappuja, jne. On voinut käydä ruokkiksella ja jutellut työkaverin kanssa lomasuunnitelmista, lastensa koulusta, omista parisuhdeongelmistaan. Sitten hän vastaa puheluun missä hysteerinen soittaja kertoo saaneen syöpädiagnoosin. Mitä itse vastaisit, sekunnissa, kesken normaalin arkesi. Muista, että jos vastauksesi kestää kaksikin sekuntia niin se on "th järkyttyi eikä tiennyt mitä sanoa" tms. Sinulle tietysti tilanne on mieleen jäävä, mutta hoitajalle osa arkea. Onko niin iso ero, oikeasti, että sanooko "tarvitsetko sairauslomaa" vai "tarvitset varmaan sairauslomaa"?
Rehellisesti, en tiedä nyt edes harkittuna, että olisitko ollut tyytyväinen tuohon jälkimmäiseen? Siltikään en toivo sinulle mitään pahaa, enkä mielestäni ole mäntti. Diagnoosin tehneen lääkärin pitäisi enemmän olla valmistautunut reaktioosi, järkytys on toki luonnollista. Miksi et häntä syytä ja pidä mänttinä?
Olisin toivonut että hän olisi vaikka kysynyt haluanko hänen kanssaan tai tt lääkärin kanssa puhua. Ja miten olisi paras edetä, mistä ja mitä mun kannattaisi kysellä. Mahdollisia tukiryhmiä. Tai sanoa vaikka ekaks että ikävä uutinen. Ei heti ensimmäisenä kysyä tulenko töihin. Jo empaattinen suhtautuminen olisi auttanut.
Se on kyllä kurjaa. Kaikkea hyvää sinulle kuitenkin jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä muuten mäntti terveydenhoitaja. Soitin itkien järkyttyneenä, olin just edellisiltana saanut pahanlaatuisen syöpädiagnoosin. Tää kysyi ensimmäisenä kykenetkö töihin...? No, en kyenny.
Mikä oli mänttiä? Se, että hän ei ollut ajatuksenlukija? Toiset haluaa jatkaa normaalia arkea. Mikset saanut sairauslomaa automaattisesti sieltä mistä sait diagnoosin, jos se niin automaattista olisi?
Miten muuten asian voi selvittää kukin kysymällä? Kun äitini joutui yllättäen saattohoitoon ja kun hän kuoli minulta kysyttiin samaa. Ensin pidin sairaslomaa, mutta kuolema tapahtui petjantaina, joten maanantaina menin töihin ihan omasta halustani. Halusin jatkaa edes jotain normaalia rutiinia, muuten olisin seonnut. Jos saisin syöpädiagnoosin ja odottaisin hyvävointisena hoitojen alkua, saattaisin haluta tehdä töitä. Olisi muuta ajateltavaa. Joku taas menee toimintakyvyttömäksi. Ei voi tietää, jos ei kysy.
jos sitä kertynyt 10 vuodessa se 15 kg niin todennäköisesti sama meno jatkuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mun työterveyshoitaja haluaa auttaa painonpudotuksessa.
En tarvitse painonpudotusta, koska olin alipainoinen 20+ vuotta sitten. Lähinnä ärsyttää kyyläily ja vanhojen kaivelu, yksipuolisesti.
Yksipuolisesti? Että terveystarkastuksen pitäisi olla joku tilanne missä terveydenhoitaja tarkistaa sun voinnin ja sinä hänen? Vai mitä hittoa?!
Työterveyshoitajalla ei ole mitään sanomista painooni, lääkärillä on jos jollain.
Itsellä se oli juurikin työterveyshoitaja joka kiinnitti huomiota ylipainooni ja kohollaan olevaan verensokeriin. Aluksi itsekin olin huonolla asenteella, mutta hän oli sinnikäs ja jatkoi valistamista aina kun satuttiin kohtaamaan.
Onneksi, koska niillä sen aikaisilla elintavoilla olisin 2-tyypin diabeetikko jo näin alle neljäkymmentä vuotiaana. Valistus siis lopuksi meni puiseen päähäni ja nykyään paino sen kun laskee ja jaksaminen paranee, kun vaihdoin epäterveellisen ruuan ja juopottelun liikuntaan ja kunnon eväisiin.
Kiitos hänelle ja myös muillekin viisaille hoitajille!
Muista tämä kaikki kun itse saat diagnoosin pahanlaatuisesta syövästä. Sivusta ja eri