Minä olen noita.

En ole ollut noita koko elämääni vaan minusta tuli noita 56-vuotiaana vuonna 1623. Olen nyt 454-vuotias eli ihmiseksi olisin hyvin vanha mutta noidaksi olen vielä hyvin nuori koska me noidat voimme elää tuhansia vuosia.

Noidaksi voi tulla monella eri tapaa mutta minusta tuli noita siten, että keräsin yhdeksän naakan pesästä vastamunitut munat, rikoin ne ja valutin sisällön puiseen astiaan jonka join tyhjäksi. Siinä oli melko paljon juotavaa mutta oksentaa ei saanut enkä minä oksentanut. Oikeasti oli hyvä, että sain mahan täyteen ravitsevaa ruokaa, koska kolmeen seuraavaan vuorokauteen en saanut syödä tai juoda mitään. Minun oli nimittäin mentävä piiloon, josta en näkisi vilaustakaan ihmisestä, kukaan ihminen ei näkisi vilaustakaan minusta enkä kuulisi lainkaan ihmisten puhetta tai muitakaan ihmisten päästämiä ääniä ollessani piilossa. Niin hyvän piilon löysin, että minua ei löydetty vaikka minua etsittiin ja etsijät menivät aivan piilopaikkani ohi niin he eivät löytäneet minua. Tiesin, että minua etsittiin, koska kuulin koirien haukuntaa koska etsijät olivat ottaneet koiria mukaan että ne haistaisivat piilopaikkani mutta eivät ne haistaneet vaikka kulkivat aivan ohitseni.

Kun tulin piilostani ulos, niin minusta oli tullut noita. Huomasin sen siitä, että ymmärsin kaiken mitä eläimet puhuivat ja että pystyin muuttumaan ihmisille näkymättömäksi kun he tulivat liian lähelle. Aivan ensiksi minun piti löytää itselleni oma onnenkalu joka toisi minulle onnea noitana. Jokaisella noidalla on oltava oma noidankalu ja minun onnenkaluni kuuluisi olla kastamatta kuolleen vauvan reisiluu. Vauvan, jota ei oltu haudattu siunattuun maahan hautausmaahan. Minulla oli onnea, koska tapasin aviomieheni koiran, joka kertoi minulle, että piikani oli vuosi aikaisemmin synnyttänyt metsässä aviottoman lapsen, tappanut sen ja jättänyt sen sinne metsään. Koira ohjasi minut sille paikalle ja siellä oli vauvan luuranko. Minä otin sen toisen reisiluun ja palkinnoksi minua auttamisestani koira sai syödä loput vauvan luista.

Sitten minulla olikin paljon hommia, kun piti hankkia oma noidan mökki ja kaikki tavarat mitä kunnon noita tarvitsee. Samalla piti kerätä ja kuivata yrttejä, kastamatta kuolleiden lasten sydämiä, kissan lihaa ja muuta sellaista, jota piti kuivata ja säilöä taikajuomien keittoa varten. Vähitellen sain kaiken tarvittavan kasaan ja itselleni oman noidan mökin. Asun mökissäni aivan Kyöpelivuoren juurella korpin ja mustan kissan kanssa mikä onkin hyvä juttu sillä Kyöpelivuorella on tärkeä osa meidän noitien elämässä mutta siitä en voi kertoa enempää. Olen vielä vasta noituuden taitoja opiskeleva noita ja joka vuosi Kyöpelivuorella järjestetään kilpailut että kuka on vuoden aikana parhaiten noituuden taidossa eristynyt noitaoppilas ja kyllä muita oppilaita harmittaa kun minä olen voittanut kilpailun jo 20 vuotta peräjälkeen.

Me noidat muistutamme paljon ihmisiä mutta emme ole ihmisiä. Me syömmekin erilaisia ruokia kuin te ihmiset. Minun lempiruokiani ovat hämähäkin seitti, kärpäset, myrkkysienet, rupisammakot ja kuolleena syntyneen vauvan liha, erityisesti tyttölasten liha.