Ovatko miehesi keskustelutaidot parantuneet suhteenne aikana?

Meillä on 20 vuoden suhde kaatumassa kommunikoinnin puutteeseen. Hoidetaan arkiset asiat ja puhutaan arkisista asioista. Yhtään loukkausta, vaikeaa tilannetta, oikeastaan mitään tunnepitoista ei olla pystytty puhumaan ja jakamaan näiden vuosien aikana. Meillä ei ole mitään käsitystä toistemme ajatuksista, tunteista tai peloista liittyen lasten itsenäistymiseen, omien vanhempien ikääntymiseen ja hoivan tarpeeseen, omaan ikääntymiseen, tulevaisuuden haaveisiin... En oikeasti käsitä, miten ollaan tähän saakka selvitty, mutta pelkään pientäkin kriisiä, sairastumista tai muuta asiaa, joka vaatisi puhumista. Vuosien ajan minä olen tehnyt aloitteita niin puhumalla,yrittänyt myös viestien kautta viime vuosina, mutta en saa vastausta. Mies sanoo, että ei osaa puhua. Meillä on myös ollut mykkäkouluja. Suhteen alussa niitä aloitti enemmän mies, mutta viime vuosina minä. Yritän kai rankaista siitä, että en saa mitään vastakaikua. Miehellä ei ole mitään käsitystä ajatuksistani tämän suhteen tilasta tai omasta jaksamisestani. Olen esimerkiksi viime syksystä saakka itkenyt salassa säännöllisesti ja ajatellut, että jaan tämän asian miehen kanssa heti, kun mies kysyy kuulumisia tai ajatuksiani minkään asian suhteen tai jos meillä on yksikin hetki tai keskustelu, jolloin tällaisen asian esiintuominen olisi edes hitusenkin luontevaa. Mutta niitä ei ole ollut. Mies ahdistuu selvästi, jos aavistaa että aion ilmaista jotain asiaa, mikä ei ole tavanomaista arkista "mitä syödään, kuka hoitaa.."- tyyppistä puhetta. Silloin hän alkaa tekemään kovasti jotain kotiin liittyvää siivousta tai korjausta. en voi tietää onko se yritys pitää minua hyvällä tuulella, harhauttaa vai purkaa ahdistusta. Eihän voi tietää, koska ei voi kysyä. Tai voi kysyä, mutta ei saa vastausta.

Onko kenelläkään positiivista tarinaa kommunikointitaitojen vahvistumisesta? Juuri nyt pienetkin toivonpilkahdukset tulisivat suureen tarpeeseen.