Lue keskustelun säännöt.
Olen masokisti. Voiko sen tietää jo pikkutyttönä?
04.06.2021 |
Pienenä olin aina se, joka pyydysti kissan sohvan alta matolääkkeen ottoon, eikä raapiminen haitannut yhtään, päinvastoin. Ihan oikeasti tykkäsin hypätä nokkospuskiin ja raapia hyttysenpuremia niin että veri vuoti norona.
Näin aikuisena olen huomannut pitäväni ns.kovasta seksistä. Sidontaa, lyömistä, aistiblokkausta, kuristamista, steariinia, nipistimiä yms. Ja nimenomaan alistuvalla puolella.
Vasta äskettäin heräsin miettimään näitä lapsuuden viitteitä. Voiko sen tietää jo pikkulapsena? Ennen ns. seksuaalista heräämistä.
Kommentit (4)
Ei ole varmaa tietoa, mutta ainakin kissan kohdalla vanhempani todennäköisesti ajattelivat minun olevan lähinnä sadisti. Kuinka väärässä voi ihminen olla...
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan tuo johonkin sellaiseen yhdistyä?
Itse olen aina karttanut kipua, enkä edes suurimmissakaan ahdistuksissa voisi vaikkapa viillellä itseäni.
En tykkää kivusta myöskään seksistä, tosin dominan rooliin taitun helposti vaikka se ei intohimoni olekaan.
Jaa a. Ehkä?
Minä olin lapsena se joka aina tykkäsi olla se joka vangittiin leikeissä, sidottiin(oikeasti hyppynarulla), sullottiin häkkiin(kuvitteellinen häkki, tehtiin jesarista lattiaan rajat missä sen seinät oli), jota metsästettiin ja jahdattiin jne ja aikuisena musta tuli henkilö joka tykkää olla sidottuna yms. Kivusta en tosin perusta.
Kivun sietorajat ovat hyvin yksilölliset iästä riippumatta. Se, että jollain tavoin nauttii siitä, on kaiketi luokiteltavissa perversioksi, jopa lapsella.
Mitä vanhempasi ajattelivat tästä?