Lue keskustelun säännöt.
Voisitko/oletko jättänyt 16-vuotiasta viikoksi yksin kotiin
03.06.2021 |
todennäköisesti tosin luuhaa jossain kavereitten kanssa
Kommentit (24)
Sinun se pitäisi tietää parhaiten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun se pitäisi tietää parhaiten...
Ai että onko muut jättäneet? Ok.
Olen jättänyt, hyvin pärjäsi tyttöystävänsä kanssa. Toki oli sovittuna luotettavat aikuiset joilta olisi tarvittaessa saanut apua.
Olen jättänyt 15 vuotiian ja 13 vuotiian viikonlopuksia. Aina on mennyt hyvin ei koskaan järjestänyt bileitä yms
Minä asuin tuon ikäisenä jo yksinäni omassa asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olin tuon ikäisenä viikon yksin kotona, mutta oli 1980-luku ja se ei ollut vielä silloin kiellettyä. Vanhemmillä oli tuolloin kyky arvioida voiko oman lapsen jättää yksin kotiin ja tehdä valmistelut sitä varten (esim. ruoat pakkaseen, kerrotaan naapurille että lapsi on luvan kanssa yksin, tehdään listat missä tilanteessa soitetaan mihinkin jne(. Nykyisin sama olisi lasun paikka, vaikka lapsi kykenisi pärjäämään yksinkin. Johtuu siitä ettei nykyvanhemmilla ole samoja taitoja eikä lapsia saa enää kasvattaa itsenäisiksi.
Olen jättänyt. Kaverinsa oli meillä hänen seuranaan ja hyvin sujui, luotettavia tyttöjä molemmat. Nuorin on nyt 18 ja vaikeuksia olisi häntä jättää. Luottoa ei puutu, mutta hän on vain tavattoman arka ja pelokas, vaikka on jo täysi-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin tuon ikäisenä kesätöissä kaupungissa ja vanhemmat mökillä useamman viikon. Omaa teiniäni en olisi voinut jättää. Kaikenlaista ikävää sattui vaikkei oltu kuin yksi ilta (ei siis koko yötä edes) pois. Ja joskus päiväsaikaankin. Nyt 19-vuotiaana on onneksi jo vähän järkevämpi.
Minäkin olin yksin kotona 16-vuotiaana 1990-luvun alussa monesti viikonkin kerrallaan. Se oli ihanaa, tuntui kuin olisi ollut omakotitalonomistaja. Käyttäydyin vapaudestani huolimatta nätisti koko sen ajan: sovitut kotiaskareet hoidettiin, paikkoja ei sotkettu eikä kotiin tuotu kutsumattomia vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin 80-luvulla lukiokesät (16-v ja 17-v) Tukholmassa kesätöissä (siivoamassa). Se oli aikaa ennen kännyköitä ja ulkomaanpuhelut olivat tosi kalliita. Toisena kesänä soitin kerran kotiin kun sain vesirokon 17-vuotiaana ja olin viikon kuumeessa. Ajattelin, että jonkun pitää tietää jos kuolen sänkyyni. Ekana kesänä en ollut yhteydessä kotiin.
En ryypännyt enkä tullut raiskatuksi tai raskaaksi. Tienasin sen verran hyvin, etten tarvinnut vanhempien rahoja kuin vasta joskus keväällä.
16-vuotiaana piti ekana kesänä hankkia ruotsalainen henkilötunnus ja verokortti. Palkkatili piti myös olla ruotsalaisessa pankissa. Ei ollut suomenkielistä palvelua. Siinä piti vähän sönköttää, että asiat selvisivät.
Tuntuu, ettei tuttujen lapsista monet osaa edes kulkea bussilla kotikaupungissaan (Espoo) lukioikäisenä, kun vanhemmat ovat aina vieneet ja tuoneet. Sanovat, että maailma on muuttunut. Joo niin on, turvallisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli viime kesänä saman ikäinen pari yötä yksin kotona, ja varmasti olisi pärjännyt pidempäänkin. Omani on sen verran luotettava tapaus, että tietää, ettei hän järjestä bileitä tai lähde kylille ryyppäämään.
Olen, mutta isoäiti kävi katsomassa usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättänyt viikoksi, muutamaksi yöksi kyllä.
Hän on jo aikuinen nyt ja kertoi, että ei pitänyt mitään bileitä, koska kavereiden bileissä oli huomannut, että aina jotain kuitenkin hajosi, jotain kaatui matoille , sohville tms.
Itse olin aikoinaan ja pidin kyllä bileet. Olin kuitenkin tarkka, että lopetettiin ajoissa ( kerrostalossa asuimme) ja siivosin kaikki jäljet. Mitään ei onneksi koskaan tuhoutunut
Vierailija kirjoitti:
minä olin tuon ikäisenä viikon yksin kotona, mutta oli 1980-luku ja se ei ollut vielä silloin kiellettyä. Vanhemmillä oli tuolloin kyky arvioida voiko oman lapsen jättää yksin kotiin ja tehdä valmistelut sitä varten (esim. ruoat pakkaseen, kerrotaan naapurille että lapsi on luvan kanssa yksin, tehdään listat missä tilanteessa soitetaan mihinkin jne(. Nykyisin sama olisi lasun paikka, vaikka lapsi kykenisi pärjäämään yksinkin. Johtuu siitä ettei nykyvanhemmilla ole samoja taitoja eikä lapsia saa enää kasvattaa itsenäisiksi.
No eipä nyt liioitella, lastensuojelu tuskin puuttuu pelkästään kotona yksinolemiseen, jos siihen ei liity mitään nuorta vaarantavaa käytöstä tai olosuhteita. Jotkut 16-vuotiaathan saattavat jopa lukioon tai ammattikouluun mennessään muuttaa kokonaan omilleen asumaan, eikä sitä mikään virallinen taho kiellä.
Vierailija kirjoitti:
minä olin tuon ikäisenä viikon yksin kotona, mutta oli 1980-luku ja se ei ollut vielä silloin kiellettyä. Vanhemmillä oli tuolloin kyky arvioida voiko oman lapsen jättää yksin kotiin ja tehdä valmistelut sitä varten (esim. ruoat pakkaseen, kerrotaan naapurille että lapsi on luvan kanssa yksin, tehdään listat missä tilanteessa soitetaan mihinkin jne(. Nykyisin sama olisi lasun paikka, vaikka lapsi kykenisi pärjäämään yksinkin. Johtuu siitä ettei nykyvanhemmilla ole samoja taitoja eikä lapsia saa enää kasvattaa itsenäisiksi.
Miksi olisi lasun paikka tuon ikäisen olla kotona yksin? Moni 16-vuotiashan joutuu opiskelujensa takia muuttamaan toiselle paikkakunnalle asumaan, miksi saman ikäinen ei lapsuudenkodissaan voisi pärjätä?
En voisi jättää valitettavasti. Tyttö on hyvinkin vastuuntuntoinen, eikä ymmärrä miksi en jättäisi. Mutta hänellä on sekä mielenterveysongelmia että fyysistä sairautta, joten liikaa riskejä.
16 vuotiaana muutin avoliittoon asumaan. En tosin ollut yksin. Siitä saakka olen elänyt omaa taloutta. Meillä on Lapissa mökki ja lapset eivät enää tietyssä iässä ole lähteny mukaan. Yksi pojista oli 10 vuotiaana neljä vuorokautta yksin kotona. Ei edes arveluttanut jättää. Meillä on aina pärjätty.
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin tuon ikäisenä jo yksinäni omassa asunnossa.
Minä myös.
Itse Olin ton ikäsenä yksin kotona vkon
Ei ollu mitään ongelmia:
Teinistä se on kiinni