Miten oppisi olemaan tyytyväinen sinkkuna kun kuitenkin oikeasti kaipaa kumppania?

Itsellä on ongelma, että huomaan hak kaavani päätä seinään kun hankkiuduin taas tilanteeseen jossa on "uhkana" joutua treffeille ja alkaakin ahdistamaan ihan hitosti koko touhu. Sitten yksinäänkään ei muka ole hyvä olla ja tulee jossain vaiheessa joku parisuhteen ja kumppanin tarve, vaikka miten tuollaisen ahdistavan treffitilanteen vältettyäni vannoisin olevani tyytyväisenä yksin aina.

Mä haluan seksiä, en suhdetta. Lelut ja/tai rakastaja pelastaa tilanteen.

Ryhty M G T O W :ksi. He ovat onnellisuuden ja tyytyväisyyden perikuvia. Rakkaat brot riittävät hyvin, naisia ei tarvita mihinkään muuhun kuin satunnaisiin panoihin.

Vai miten se meni? :)

Hyvä kysymys. Itse olen perhekeskeinen parisuhdeihminen eikä nyt jo 17 vuotta kestänyt sinkkuus (ja sitä ennen parisuhteet täysin vääränlaisten miesten kanssa) ole saaneet minua nauttimaan yksinelosta.

N40+

Miten oppisit olemaan tyytyväinen nälkäisenä, kun kuitenkin haluat ruokaa?

Et mitenkään.

Mutta voit harhauttaa itseäsi erilaisilla projekteilla jotka vievät paljon aikaa, kaverien tapaamisella ja videopeleillä. Peleihin varsinkin saa kulutettua lähes loputtomasti aikaa, peliä vaan täytyy vaihtaa aina välillä. Hanki koira. Lisäksi yksi liikunnallinen harrastus terveyssyistä. Koita iskeä joku kaverisi.