Jos lapsesi ei menestyisikään ikinä urallaan, eikä löytäisi töitä tai löytäisi vain huonoja töitä...

Olisi.

Ei haittaisi jos ei menesty töissä, mutta jos ei kävisi säännöllisesti tapaamassa minua eikä soittelisi niin siinä tapauksessa parempi kun ei olisi mitään lasta tehnytkään.

Lapset on rakkaita kuitenkin. Mulla on neljä nyt jo aikuista lasta ja vain vanhin on menestyjäksi luettava. Muut kolme ovat taaplanneet koulunsa miten sattuu ja myöhemmin töiden saanti on ollut vaikeaa.

Tyttö oli kyllä jo lapsena tavoitteellinen. Harrasti tosissaan ja kilpailikin huipulla. Koulusta tullessa itki, jos kokeesta tuli alle 9. 9,5 oli hänestä ensimmäinen hyvä numero.

Veljensä sitten ovat aina ennemmin nauttineet elämästä.

Oletko äiti joka kirjoittelet näitä aloituksia? Miksi ajattelet näin?

Mitä nuo huonot työt on? Ennemminkin minua hävettäisi jos hänestä tulisi sellainen joka kyselee muilta: Jos lapsesi ei menestyisikään ikinä urallaan, eikä löytäisi töitä tai löytäisi vain huonoja töitä, niin olisiko parempi että hän olisi kuollut/ei olisi koskaan syntynytkään? Tässä tapauksessa toivoisin ettei hän olisi syntynytkään. M

Minua hävettäisi vain silloin, jos lapsesta tulisi elämäntapatyötön jonka elämäntehtävä on vauvapalstailla, kysellä tyhmiä kysymyksiä kuten kehtaanko jäädä kolmekymppisenä eläkkeelle, pitääkö mennä töihin jos ei jaksa ym.