Aika moni on samassa tilanteessa. Minä olin kiukkuinen ja vihainen miehelle aikani, sitten pysähdyin, mietin asioita hänen kannaltaan, rauhoituin, vaihdoin taktiikkaa (=olin mukava, en nalkuttanut) ja tuloksena oli parempi yhteiselo. Tänä kesänä tajusin, että vau, onpa hänestä tullut huomaavainen. Niin kauan kun olin vihainen, yritin aina kiukkuisuudella päästä eteenpäin. Kun nielee ja nielee, niin räjähtää ja vaatii kovaan ääneen oikeuksiaan, sillä ei ainakaan meidän tapauksessa saavutettu muuta kuin ukko puolustuskannalle ja kehä oli valmis. Katkeruus on kamalinta kantajalleen.....I love my life.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu