En voi ymmärtää sitä ajatusmallia että pitää säästää ja kituuttaa koko ajan joka asiassa.

Joo mä oon ihan samaa mieltä. Säästän kyllä rahaa, mutta haluan myös elää. Varsinkin hyvä ruoka, ravintoloissa, kahviloissa ja brunsseilla käynti on minun harrastukseni. Ja toinen intohimo on ihanat ihonhoitopurnukat ja toisinaan kauniit vaatteet, kengät ja laukut. Saan näistä asioista suuresti iloa.

Sisustaa tykkään myös, mutta odotan nyt vielä vähän että lapset kasvaisi isommaksi ettei ne näpläisi näpinjälkiä kaikkiin ihaniin huonekaluihin. Joten en nyt ole niin paljon rahaa laittanut sisustukseen vaikka ihan nätti koti meillä jo onkin. Sisustaminen on myös aika kallista, tai ainakin ne tavarat joita minä haluaisin.. ei nyt mitään designia kuitenkaan.

Ja kuinka monta tuollaista tunnet vai onko kyse omasta mielikuvituksesta?

Ruoassa ainakaan ei tulisi säästää. Itse käytän surutta vähäiset rahani laadukkaaseen ja maukkaaseen ruokaan. En ymmärrä sellaista, että ostetaan jotain tympeää ruokaa sen halpuuden takia ja laitetaan loput sukan varteen.

Niin samaa mieltä! Eri asia, jos tuloissa on oikeasti rahaa, josta ei tiedä, mihin sen laittaisi. Mutta jos tingitään elämästä nyt siksi, että joskus ollaan rikkaampia, sitä en tajua ollenkaan.

en ymmärrä ajatusta että säästäminen olisi "kituuttamista".  Minä harrastan sijoittamista ja ainakin minulle tuottaa iloa päivät jolloin tulee enemmän rahaa kuin menee. Tässä kuussa sellaisia päiviä tähän mennessä on ollut 13 päivää.  Kulutusta on ollut yhteensä 8 päivänä. muina päivinä kulutus ja tulot ovat olleet samat.  Kassavirta tässä kuussa ennen palkkaa on 800 euroa positiivinen.  Ei minun tarvitse oikeasti mistään tarpeellisesta pihistellä.

Syön hyvin, pukeudun ja asun mukavasti, mutta en tuhlaa rahaa turhuuksiin. Raha ei polta taskussa, eli käytän vain sen verran kuin tarvitsen.

Kuluttaminen nyt vain on tyhmää, kukkarolle ja planeetalle. Ainakin omat säästötavoitteet liittyy työmäärän vähentämiseen jo reilusti ennen eläkeikää. Aika on ainoa resurssi maailmassa jota ei saa lisää, joten en ajatellut tuhlata koko elämää töitä tehden. Jotta saa lisää vapaa-aikaa, pitää olla rahaa millä rahoittaa sitä.

Minulla on jo ikää. Olen aloittajan kanssa pitkälti samaa mieltä. Muotoilen itse asian niin, että raha menettää reaalista ostovoimaa varsin nopeasti ihmisen ikääntyessä. Koko ajan, joka vuosi. Enkä tarkoita tuolla inflaatiota.

Nuorena kaikki on uutta, tunteet ja kokemukset suuria. Keski-iässä ja iäkkäämpänä ihminen on jo kokenut paljon. Osaa suhteuttaa. Joku uusi esine ei tunnu juuri miltään. Muistelkaa toisaalta jotain lapsuuden toivelelua tai -lahjaa. Matka johonkin eksoottiseen paikkaan. Nuorena on naivi, ja kuvittelee olevansa ensimmäinen länsimaalainen tällä rannalla. Vanhempana ymmärtää, että ei ole. Ja ennen kaikkea sen, että vaikka olisikin, se ei todellisuudessa ole mikään ihmejuttu.

Joku perusturvallisuus on tietysti hyvä olla taloudessa. Mutta muilta osin vanhuuteen säästäminen on kuin leikkaisi jokaisesta setelistä 90% pois ja heittäisi sen roskiin.

Niin siksi burgerimies on ihailtavan arvoinen. Elää, juo, syö kuin porsas. Nauttii elämästä.

Juuri näin pitäisi tehdä. Akseli on hyvä mies.