Syömishäiriön oireet tyttärellä, mistä apua?

Kokemusta kenelläkään?

?

Mitä jos ensin keskustelisit hänen kanssaan aiheesta asiallisesti? Se että on hoikka, ei suoraan tarkoita että on syömishäiriöinen. Apua ja ohjauta saatte esim. koulun terveydenhuollosta tai suoraan lääkäriltä joka voi laittaa lähetteen nuorisopsykiatriselle poliklinikalle jos sen katsoo olevan tarpeen.

T. Itse monta vuotta sairastanut.

Kyllä. Tiedän nämä asiat ja tiedän sen, että hän kieltää asian. Hän syö siis salaa, katuu sitä ja kuvittelee itsensä lihavaksi. Tiedän sen.  Haluaisinkin vain neuvoja siihen kuinka lähestyä asiassa jotta hän heräisi huomaamaan ettei ole lihava vaan normaalipainoinen.

Löytyisikö tuolta mitään vinkkejä?

https://syomishairioliitto.fi/tietoa-syomishairioista/esitteet-ja-oppaat

Juuri näin @

Syömishäiriöklinikka.

Näin voit auttaa:

Kysy kiinnostuneena hänen mielialastaan ja hyvinvoinnistaan. ...

Kysy, haluaisiko hän jutella jonkun kanssa, ja ilmaise olevasi halukas kuuntelemaan.

Kerro hänelle, että olet hiukan huolissasi, ja tarjoudu auttamaan häntä avun etsimisessä.

Syömishäiriö on nuorelle hyvin arka aihe, eikä siitä ole helppo puhua. Älä ota asiaa esiin töksäyttämällä tai vihaisesti, vaikka oletkin huolestunut. Se viestii hädästä ja saattaa saada nuoren lukkiutumaan tai kieltämään kaiken heti. Kuuntele nuorta ja anna hänelle tilaa purkaa ajatuksiaan.

https://maudsleyperheet.blogspot.com/2017/06/kun-laheisesi-on-sairastun…

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Syömishäiriöt ovat sairauksia, eivät oma valinta. Tärkeää onkin suhtautua sairastuneeseen samalla myötätunnolla kuin kehen hyvänsä vakavasti sairastuneeseen! Oikean tiedon hankkiminen syömishäiriöiden syistä ja seurauksista auttaa. Sairastunutta on turha syyllistää tai arvostella käyttäytymisestä, jolle hän ei itse voi mitään. Älä saarnaa, vaan anna sairastuneen itse todeta muutoksen tarve. Kukaan ei voi muuttua toisen puolesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Sinun pitäisi odottaa tekemättä mitään, kunnes sairastunut on itse valmis hakemaan apua. Läheinen voi auttaa muutoshalun herättelemisessä, kunhan ottaa huomioon sairauden vaiheen ja sopeuttaa apunsa siihen.

Perheenjäsenten suhtautuminen ja asenteet sairastunutta kohtaan saattavat ylläpitää syömishäiriöoireilua ja hidastaa toipumista. Maalaisjärki tai vaisto ei aina kerro, millaisesta toiminnasta olisi hyötyä, sillä syömishäiriökäyttäytyminen tuntuu läheisestä usein täysin epäloogiselta.

Syömishäiriön sääntöjen uhmaaminen aiheuttaa varsinkin sairauden alkuvaiheessa usein riitoja ja räjähdyksiä kotona. Nämä tilanteet ovat läheiselle pelottavia, ja pelko taas saattaa johtaa välttämiskäyttäytymiseen ja syömishäiriön mukailemiseen. Se ei missään tapauksessa tue toipumista! On hyödyllistä ymmärtää eskalaation kulku, ja miten missäkin vaiheessa kannattaa toimia.

Sairastunut saattaa tarvita huomattavasti tukea syömiskäyttäytymisensä normalisoimisessa ja muussa elämässä, mutta ei aina näytä arvostavan läheisen yrityksiä auttaa. Tästä ei pidä turhautua tai suuttua. Kärsivällisyys ja lempeys ovat auttamisen kulmakivet.

On tärkeää, että terve läheinen muistaa pitää huolta myös itsestään, jotta jaksaa auttaa sairastunutta. Siihen kuuluu myös syyllisyyden tunteesta vapautuminen; on turha syyttää itseään läheisen sairastumisesta, koska syömishäiriöiden taustalla on niin paljon erilaisia tekijöitä. Samaten on turhaa syyllistyä siitä, ettei huomannut ajoissa - tyypillistähän on, että sairastunut pyrkii salaamaan oireilunsa mahdollisimman pitkälle! Itsestä huolehtiminen myös positiivisen esimerkin sairastuneelle, jonka on vaikeaa olla itselleen armollinen. Ota itsellesi ajoittain omaa aikaa, ja pyri tekemään asioita, jotka tuottavat iloa ja mielihyvää. Vertaistuki on erinomainen keino kuulla, miten muut vastaavassa tilanteessa olleet ovat selvinneet ja selviävät. Et ole yksin, et ole ainoa!

Mulla oma kokemus et äiti raahas ja pakotti lääkärille jos ei muutosta tule ja sit aloin itse parantamaan itseäni kun oli niin ikävää käydä selittämässä jollekin "asiantuntijalle". Otin itse selvää asioista ja paransin itseni. Terapioin itse itseäni kun en halunnu turvautua kalliisiin terapeutteihin.

Kiitos vastauksistanne.