Koiran ottaminen ajankohtianen: narttu vai uros? Mielipiteitä?

Ja miten tämä kiima-aika sun muut menee koiralla?

kiitos!

Ovat todella energisiä ja koska ovat terrierejä, on niiden koulutus huomattavasti vaativampaa kuin esim. seurakoirien. Puruvoimakin on melkoinen. Mutta jos lapset jo vähän isompia niin ihan ok, kunhan koira koulutetaan kunnolla ja leikkipuremiseenkin puututaan.



Narttua suosittelen minäkin. Pehmeä tarkoittaa sitä, ettei koira ole kovin dominoiva ja voimakastahtoinen. Narttu on helpompi ekana koirana, eikä juoksuista ole juuri vaivaa. Juoksut alkavat noin puolen vuoden iässä ja tulevat puolen vuoden välein. Uroksella on taas " juoksut" aina ja jos lähistöllä on kiimaisia narttuja, uros on levoton ja karkailee.



Leikkaamattomalla nartulla nartunsuoja-pöksyt estävät veren tahrimista sisätiloissa, mutta kotikoira kannattaa ilman muuta steriloida. Sterilointi ei vaikuta nartun luonteeseen millään tavalla, mutta helpottaa arkea kovasti kun ei tarvitse mm. stressata kohtutulehduksista, jotka ovat varsin usein kohtalokkaita.

itse kuvittelin että tämä rotu sopisi hyvin meille. Ulkoilemme paljon ja lapset on meille " ojennuksessa" myös koira tullaan kouluttamaan hyvin.

Olemme tutustuneet rotuun ja meistä se vaikuttaisi " meidän koiralta" . Ehkä tuo narttu olisi meille sitten hyvä vaihtoehto, täytyy keskutella kenneleiden kanssa yksilöstä tarkemmin.



Kiitos!

-ap

mukavaa että olette tutustuneet valitsemaanne rotuun hyvin! Ja vielä mukavampaa on se että aiotte hankkia koiran luotettavasta kennelistä. Vaikka hinta onkin kovempi, on koirilla tutkimusten vuoksi " terveystakuu" ja kasvattajan puoleen voi aina kääntyä ongelmatilanteissa. Onnea pennunhankintaan:)



terv:4

Hyvä, että aiotte kouluttaa koiraanne. Suosittelen pentukurssia tms. mitä paikkakunnallanne järjestetään. Suosittelen siis ihan todella ja kaiken rotuisille. + tuo kirja on lähes ehdoton!

Itselläni on ollut Jack Russel-uros joka oli hyvästä koulutuksesta huolimatta varsinainen luupää (mutta tietysti ihana sellainen :)) ja tietyllä tapaa aina vähän arvaamaton. En olisi sellaista koiraa halunnut lapsiperheeseen.

http: //www. tuirekaimio. com/



välit pois



siellä myös kuva tuosta kirjasta

Kiitos teille!



-ap

on ollut yli puolet elämästään anokaisena. Tästä aiheesta oli joskus kiivasta keskustelua suomen jackrussellinterrieri-sivustolla ja itse en voi allekirjoittaa väitettä, etteivät sopisi lapsiperheeseen, mutta varmaan yleisesti ottaen terrierit eivät sovikaan, johtuen niiden lujasta purennasta...



Ainoa mistä olen huolissani, kun ihmiset ottavat russeleita ja parsoneita on, että olisivat tietoisia, että niiden energia ei-lopu-sitten-millään, ei edes vanhana. Alkuhuuman jälkeen tämä voi olla monelle liikaa, mistä jo täällä aikaisemminkin olen kirjoittanut.

Eli vaikka mulla onkin kiva narttu nyt, niin otan kyllä uroksen jos joskus vielä koiran hommaan. Sopii mulle paremmin.

Meillä on 9 vuotias narttu parsonrusselinterrierri joka on OIKEESTI maailman paras koira. Siis aivan ihana, näin monen vuoden jälkeenkin, moni vieläkin siis tuntematon luulee meidän koiraa pennuksi. Jokainen koira on erilainen ja luonne eroja löytyy, meillä on kaksi lasta jotka nuorempia kuin koira ja silti on hyvin mennyt vaikka koiramme ei ollut lapsi rakas ennen lapsiamme, mutta kun vauva tuli seittemän vuotta sitten taloon niin koira rakastu vauvaan siltä istumalta.

Meillä on narttu ja uroskoirista ei ole kokemusta, niin enpä voi kun puolueelliseti kehua että narttu on ihana!!! (vai sanotaanko se että puoleettomasti)

niin ehdottomasti narttu - varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen koiranne! Ja suosittelen nartun leikkaamista, näin koira on paljon tasapainoisempi.



Itse olen kyllä henkeen ja vereen " urosihminen" , jo ensimmäinen koirani oli uros, vaikka olikin varsin dominanttia ja haastavaa rotua. Mutta se olikin ennen lapsia.



Tutustu rotuun, mene mukaan rodun tapahtumiin - parhaimman tiedon saat rodun harrastajilta. Esim kasvattaja voi antaa sinulle kasvattiensa omistajien yhteystietoja ja voit sovitusti käydä katsomassa koiria ja tutustumassa rotuun.

Kävin ennen tuon ensimmäisen koiran ottamista vierailemassa kasvattajan aiempien kasvattien kotona ja se oli hyvin valaisevaa ja antoi parhaimman informaation.

niillä on niin mieletön ego, että kuvittelevat päihittävänsä itseään 10 kertaa isomman koiran - eivätkä anna periksi. Olen useamman kerran ollut todistamassa kun parson käy kuin yleinen syyttäjä kiinni sakemanniin tai rotikkaan eikä muuten anna periksi.