Yli puolella on mielenterveyden sairaus jossain vaiheessa elämää. Älkää siis tuomitko muita, voitte pian olla itsekin mt-potilaita!

Olen itsekin mt-ongelmainen, samoin veljeni ja siskoni.

Meidän tapauksessa syy on ilmiselvä; epäsopiva ympäristö.

Ympäristö sairastuttaa ihmisiä enenevissä määrin!

Tyttöystäväni on masentunut ja sairastaa traumaperäistä stressihäiriötä. Vastikään hakeutui psykiatrin vastaanotolle ja sai lääkitystä. Lisäksi aloitti terapian. Raskasta on ollut ja erokin mielessä. Ero siksi, että hän saisi rauhassa keskittyä itseensä ja paranemiseen. En halua erota, ja jaksan kyllä itse tukea ja uskoa paranemiseen. Yhdessä ollaan menty 5-vuotta tätä vaihetta ja mennään maaliin asti. Molemmat tekee parhaansa.

Vaikeinta on se, kun näkee kuinka toisen persoona muuttuu ajoittain sairauden takia.

Eipä tule yllätyksenä. Tällä hetkellä mielenterveyssyistä jäädään useimmiten sairaseläkkeelle ja pois töistä niin globaalisesti kuin Suomessa pelkästään. Eli ei vaikuta todellakaan vain yksilöön, vaan koko yhteiskuntaan.

Olen itse hullu.

Eletään 2021 tuskinta kukan tuomitsee enää? Niin paljon asioista kirjoiettu puhuttu. Tuomitavaa on Salata: Niiltä ihmisiltä jotka hänen elämä on! Miten osaat suhtautua ihmiseen jollet tiedä hänen oikeaa vaivaa?Esim. Sanoo on väsynyt,ei jaksa,heräsin vasta kello 13. ym.Tumoitsemme herkästi on laiska. Ajatelemme menisi ajoissa nukumaan ,kerkisi ulos ja tapaminen,joka sovittu,mutta ei ilmoita edes  perutus ja numero sanoo,ei saa nyt yhteys.,Valitetavasti se raivostutta.Vasta  seuraava ilta  ilmoita,miksi ei tullut sovittu aika tapaaminen ymm .Kun aina sanoo en jaksa,plääp lääpVastauksiin väsyy ja jätää hänet taakseen taaksensa.Minulla oli henkilö vastaavaan lainen.Vasta vuosikymenien jäkeen kuulin hänen läheisiltä,on sairastunut mielenterveys.On aikanaan saanut oikeat lääkeet ja voi hyvin.Olisin reakoinut toisin jos tietänyt.Mutta en lähde enää soitelee vuosikyenien jälkeen kohtamista.Jokaisella oma elämä kuitenkin reali aikaan. Ikää tulee ei tarveta herätellä vuosikymenien takaisia  suhteita uudelleen.Kuin yhtä tuomitavaa on ,jos jonkun kanssa sukset menee ristiin,haukutaan huluksi.Anetaan kaikien kukien kuitenkin kukkia.Yhtä arvokaita ihmisiä olemme kaikkia.Ikään sairauksiin katsomatta,tai asemaamme.( ps.anteeksi jos teksti virheet,en luki häiriöni takia näe ne)

Olisi hyvä oppia ajattelemaan, etteivät nuo ole mitään sairauksia vaan ihan normaalia psyyken reagointia vaikeisiin olosuhteisiin. Apua tottakai pitää saada, mutta sairauskeskeinen malli voi olla tuhoisa ja viedä ns. potilaan uralle.

En tunne ainoatakaan.