Synnytyksen jälkeinen liikunta - miksi pelotellaan niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millä sivustoilla olet käynyt mutta itse olen törmännyt ohjeisiin kuunnella omaa kehoa ja totutella kehoa liikuntaan pienin askelin. Esimerkiksi juokseminen on ok puolen vuoden päästä synnytyksestä, jos keho on palautunut tarpeeksi. Silloinkaan ei lähdetä juoksemaan heti pitkää lenkkiä vaan kevyesti liikkeelle. 

Ymmärrän kyllä yrityksiä, jotka kauppaavat kaiken maailman äitiliikuntakursseja. Pelko myy ja on hyvää bisnestä. Samalla tavallahan vauvoillekin myydään vaikka mitä tarpeellista ja joskus myös tarpeetonta. Netti on täynnä listoja siitä mitä on "pakko" hankkia etukäteen vauvalle. Äitienkin osalta myynti aloitetaan jo raskausaikana. On vaikka mitä raskausajan liikuntaa yms ja treeniohjelmia, jotta olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa ennen synnytystä, koska synnytys ei muuten mitenkään onnistu.

No näin juuri, kumma juttu että onnistui synnytys ilman näitä valmennuksia. 🤭

Juoksemisesta olen kuullut nyt kaikkea neljän kuukauden ja vuoden väliltä, milloin saisi aloittaa. Taannoin törmäsin muuten äitiysjumppamyyjien videoon, jossa sanottiin, että oman kehon kuuntelu on sekin väärä neuvo! Koska nainen ei kuulemma itse voi kehonsa kuntoa tunnistaa, vain (maksettu) äitiysfysioterapeutti voi nähdä kunnon.

Ap

Mikä firma tollasta satuilee? Johan on röyhkeätä.

Itsellä sama kokemus. Ohjeet ovat epämääräisiä eikä missään tutkita edes onko kroppa palautunut riittävästi. On sitä paitsi outoa, että neuvolassakin vain todetaan, että joojoo palaa vaan entisen liikunnan pariin eikä edes tiedetä millainen liikuntatausta äidillä on. Jonkinlaista äitiysfysioterapeutin konsultaatiota pitäisi neuvolasta tarjota ihan rutiinisti raskauden jälkeen kuntoutumisen tueksi. Parhaimmat liikuntavinkit raskauden jälkeen olen saanut liikunta-alan ammattilaisilta (äideiltä), joilla on useampi lapsi. Neuvolassa ei edes lääkärillä ole näistä asioista mitään osaamista. 

Minä kaaduin kävelyllä ihan silleen kevyesti mutta pyllylleen pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Nousin ja jatkoin kävelyä kun eihän tuommoisesta pienestä kaatumisesta mitään tietenkään tule eikä koskenut kovinkaan. No, häntäluuhan siinä murtui. Oli muuten kivulias monta viikkoa!

Olin järkyttynyt miten noin pienestä kaatumisesta voikin häntäluu murtua! Lääkäri tokaisi että ei olisi tullut mitään jos en olisi juuri synnyttänyt.

Tämä nyt ei varsinaisesti aiheeseen liity, kaatua nyt voi ihan mitään tekemättäkin.