Onko se nyt aina näin
että kun miehellä on 2 lasta entisestä avioliitosta, ovat 12v ja 17v niin lapset eivät KOSKAAN soita tai muten ota yhteyttä meihin, miehen pitää aina olla se joka lapsia kylään pyytää ja ovat viime aikoina käyneet todella harvoin koska heillä on koko ajan omia kiireitä.
Sitten tulee sellainen olo kun pyytää monta kertaa ja koskaan ei sovi, niin että mikseivät he ikinä voi soittaa tänne kun heillä on aikaa tulla?
Yhteydenpito on pelkästään meidän varassa vaikka heille kuinka sanoo että voisivat myös soittaa tänne hetikun heillä olisi aikaa niin tehtäisiin jotain kivaa.
Mielestäni miehen lapset ovat jo sen verran isoja että voisivat joskus itsekkin pitää yhteyttä vai onko vaan soiteltava joka päivä että tänäänkö sopii, jaa ei, no milloin sitten?, en tiedä, no, soitetaan taas....
Mielipiteitä?
Kommentit (4)
sitten kuulumisia vaan siinä puhelimessa, jos eivät lapset halua tulla teille. Niinhän lähivanhempikin joutuu ehkä tekemään, eivät varmaan hänellekään ole niin avoimia ja kontaktiaottavaisia, jos on nyt joku " vaihe" päällä.
nyt vaan vähemmän kun toivoisi että lapsetkin voisivat ottaa yhteyttä kun heille sopii... meille kun sopii aina.
Miehestä vaan tuntuu kurjalta, olen kyllä yrittäny sanoa että molemmilla on sellainen ikä....
ei silti lohduta!
Ja helpompi olla näkemättä, niin ei tule ikävä, ja ehkä muistaa samalla vanhoja asioita, jotka ei ehkä kaikki ole olleet miellyttäviä, en tiedä erosta, miten meni, mutta yleensä ne on kyllä lapsille aika traumaattisia.
Mieheni isä ei KOSKAAN ota yhteyttä lapsiinsa tai lastenlapsiinsa. Kaikki yhteydenpito on kiinni meistä. Meitä ei koskaan pyydettäisi käymään ellemme itse ehdottaisi tapaamista. Näin on ollut siitä hetkestä kun mieheni vanhemmat erosivat, mieheni oli 17v ja enemmän kuin innokas tapaamaan isäänsä. Nyt 15 vuoden jälkeen alkaa jo vähän kypsyttää ja välillä menee 3 kk, että ei olla missään yhteyksissä...