Piirtääkö teidän pikkuiset lapset seinille?

Ei toista kertaa. Yhden kerran saattaa noin käydä. Siksi pienelle lapselle ei anneta kuin vesiliukoisia kyniä.

Osa piirsi ja osa ei. Yksi piirsi vielä teininäkin.

Ei, koska käytiin yksivuotiaasta asti kerta toisensa jälkeen läpi, että mihin piirretään? Paperille ja pahville. Mihin piirretään? Paperille ja pahville. Lapsi oli ylpeä, kun osasi vastata. :) Eikä ole koskaan piirtänyt muualle.

Sama juttu oli mm. johtoihin koskemisen kanssa. Opetin lapsen 9-10kk olemaan ylpeä siitä, että osaa olla koskematta niihin, sen sijaan että olisin siirrellyt niitä turvaan.

On mahdollista!

Onneksi ei ole keksinyt sitä temppua. Tapettia kylläkin kerran repi ja on piirrelllyt muuten lattialle, pöydälle ja kaapinoveen.

Ei ole tehnyt tuollaista ja jos olisi tehnyt, olisi kyllä tehty selväksi, että sitä ei tehdä toista kertaa.

Jossain vaiheessa meillä oli lasten huoneessa liitutaulumaalilla maalattu pöydän pinta, johon sai piirtää.

Ei vaan missään muualla kuin tällä palstalla kuule taaperoista, jotka tottelevat yhden sanomisen jälkeen.

Meillä piirrettiin aina paperille, sitä oli paljon ja aina esillä kun piirtelyvimma iski lapseen. Kopiopaperi on halpaa, osta pari riisiä ja jätä esille. Jos ne on jossain kaapissa mihin lapsi ei itse ylety niin piirtää sitten seiniin ja lattioihin ym.

Piirsi kun oli ihan pieni vaikka paperiakin oli saattoi joskus piirrellessä nousta ylös ja siirtyä piirtämään paperilta seinälle.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan missään muualla kuin tällä palstalla kuule taaperoista, jotka tottelevat yhden sanomisen jälkeen.

No kyllä mun ainakin uskoi. Ei koskaan tarvinnut huutaa tms. Oli aina seuraa yms,ei tarvinnut herättää tai kerjätä huomiota.

Paperia ja kynät ja yhteiset piirtämishetket,aikuinen esimerkkinä niin ei tarvitse piirrellä seiniin.

Vähän isommalle paperit helppoon paikkaan niin voi hakea itse.

(mulla oli hoitolapsia eikä kukaan piirrellyt seiniin,yhdessä keittiössä,tai sitten keskenään,tykkäsivät lattialla piirrellä)

Yhden kerran tyttö on piirtänyt ja uskoi kyllä kerrasta. Näytti joskus bussikatoksiin tehtyjä töherryksiä ja sanoi, että paperille saa piirtää, mutta ei tuohon.

Vanhin lapsemme piirsi vaatehuoneen seinälle kolme vuotiaana pääsiäisen aikoihin suurinpiirtein itsensä kokoisen tipun ja ruohikkoa. Kuva oli oikeasti tosi hieno, mutta väärässä paikassa. Toista kertaa hän ei enää piirtänyt, vaan muisti asian ja sitä on naurettu lukuisia kertoja sen jälkeen.

Keskimmäinen ei muistaakseni piirtänyt seinille, mutta leikkasi kyllä siskonsa hiukset. Nuorimmaiselle olin antanut tehtäväksi miettiä mihin hön halusi huoneeseensa muutaman taulun ja hän oli reippaasti piirtänyt haluamiinsa paikkoihin taulujen muotoiset ja kokoiset neliöt. Ne ovat siellä vieläkin, vaikka lapsukainen on jo teini.

Lapset ovat lapsia. En pitänyt näitä asioita kovin pahana asiana, sillä en ollut mikään äärettömän tiukkis mutsi.