12v käytös kavereiden ja muiden lasten aikana

Hankalaa. Ei kuulosta ihan terveeltä.

Mitä hän itse vastaa, jos hänelle sanoo että onko hän huomannut, että tuo käytös ärsyttää myös kavereitaan?

Lapselle on kyllä aika traumaattista jos omat vanhemmat ”häpeävät” häntä, pahentaa käytöstä. Miten itse käsittelette asiaa hänen kanssaan?

Jospa ottaisit yhteyttä perheneuvolaan?

Sieltä voisi saada vinkkejä ja mahd. Keskusteluajan koko perheelle. Ei tuo kivalta kuulosta, varsinkin kun yläaste sekoiluineen on vasta edessä.

Vierailija kirjoitti:

Hankalaa. Ei kuulosta ihan terveeltä.

Mitä hän itse vastaa, jos hänelle sanoo että onko hän huomannut, että tuo käytös ärsyttää myös kavereitaan?

Lapselle on kyllä aika traumaattista jos omat vanhemmat ”häpeävät” häntä, pahentaa käytöstä. Miten itse käsittelette asiaa hänen kanssaan?

Keskustellessa lupaa aina lopettavansa, on luvannut nyt 6 vuotta. Ei sano syytä käytökselle, kun kysyy miksi pelleilee ja on ärsyttävä, lupailee vaan (turhaan) lopettavansa.

Hänelle on tehty selväksi, että käytöksestä johtuen häntä ei vielä voi päästää kavereiden kanssa ilman aikuisen valvontaa esim. pelaamaan fudista, tai ulos tekemään mitään, missä ei ole valvontaa, koska aina kun on kokeiltu ja me vanhemmat olemme menneet katsomaan, muut on kunnolla, mutta oma lapsi pelleilee ja tekee jotain älytöntä. Esim. muut pelaavat fiksusti fudista, niin oma lapsi pelleilee jollain tavalla, kiipeilee maalin päällä ja nauraa käkättää pitäen käytöstään hauskana, tai potkii palloa miten sattuu, tai esittää kaatuilua ja nauraa.

Ei hän itse sano käytökselleen syytä. Puhuu vaan kuinka lopettaa, mikä ei koskaan toteudu.

Vaikuttaa siltä että lapsella ei ole todellisia ystäviä, vaan hän joutuu hakemaan huomiota jotta ei jäisi ulkopuoliseksi.

Testaa ottaa vaan yksi kaveri kerralla kylään, jospa sellainen tosi ystävä löytyisi.

Koulussa, harrastuksissa ja aikuisten ollessa paikalla on normaalisti. Ei ongelmia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että lapsella ei ole todellisia ystäviä, vaan hän joutuu hakemaan huomiota jotta ei jäisi ulkopuoliseksi.

Testaa ottaa vaan yksi kaveri kerralla kylään, jospa sellainen tosi ystävä löytyisi.

On 3 hyvää ystävää, jotka käy meillä kotona erikseen. Kotona käytös on hyvää ja osaa olla kunnolla, samoin kavereiden kotona. Ilman valvontaa ulkona alkaa tuo pelleily, vaikka olisi vain yhden kaverin seurassa.

Miten teidän lapsi käytääntyi ennen koulua? Oliko samanlainen tapa muiden ihmisten kanssa vai alkoiko vasta koulussa..?

Kaikilla on kuule rajoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että lapsella ei ole todellisia ystäviä, vaan hän joutuu hakemaan huomiota jotta ei jäisi ulkopuoliseksi.

Testaa ottaa vaan yksi kaveri kerralla kylään, jospa sellainen tosi ystävä löytyisi.

On 3 hyvää ystävää, jotka käy meillä kotona erikseen. Kotona käytös on hyvää ja osaa olla kunnolla, samoin kavereiden kotona. Ilman valvontaa ulkona alkaa tuo pelleily, vaikka olisi vain yhden kaverin seurassa.

Luultavasti lapsi kokee olonsa turvattomaksi ulkona ilman aikuisen valvontaa. Tai sitten hän saa tempuilla huomiota muilta ihmisiltä. Lapset kehittyy eri tahtia. Pojat hitaammin kuin tytöt.

Rankaise sitä?

Täytyy olla tyhmä, jos ei näe muiden käytöksestä ja reaktioista, että itse käyttäytyy idiootisti.

Lapsella on jotenkin turvaton olo, kun aikuisia ei ole läsnä. Tuo voi johtaa ikäviin asioihin, jos lapsi varttuessaankin tekee yhä mitä vain saadakseen huomiota. Johtaa monenlaiseen lasta itseään vahingoittavaan toimintaan.

Muistan itseltäni tuollaisia kausia. Kun pieni kyläkoulumme loppui ja siirryimme isoon kouluun, isoon luokkaan. Oli jotenkin näytettävä, että ei minua pelota eikä ahdista, en varmasti ole epävarma.

Käyttäytyykö lapsi harrastuksessakin samoin, jos jää ilman aikuisen valvontaa? Turvallisessa harrastusyhteisössä kun voisi olla mahdollista kehittää sitä itsetuntoa, ettei huomiota tarvitsisi väkisin hakea.

Mutta vaikeaa neuvoa. Edelleenkin stressaantuessani ja tuntiessani oloni turvattomaksi uusissa ihmisyhteyksissä tunnistan itsessäni tuon saman lapsen, joka työnsi kissanraadon paidan alle ja söi myrkkymarjoja ihan vain saadakseen muiden huomion hinnalla millä hyvänsä. Nykyään en toki enää käyttäydy noiden impulssien mukaan, mutta näen syitä, miksi silloin tein niin. Huomiota, hyväksyntää.

Vartuin ainoana lapsena, joten olen miettinyt, että ehkä olin liiaksi tottunut vanhempieni jakamattomaan huomioon. Sitten minulla oli turvaton olo ikäisteni seurassa, kun olinkin omillani.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on jotenkin turvaton olo, kun aikuisia ei ole läsnä. Tuo voi johtaa ikäviin asioihin, jos lapsi varttuessaankin tekee yhä mitä vain saadakseen huomiota. Johtaa monenlaiseen lasta itseään vahingoittavaan toimintaan.

Muistan itseltäni tuollaisia kausia. Kun pieni kyläkoulumme loppui ja siirryimme isoon kouluun, isoon luokkaan. Oli jotenkin näytettävä, että ei minua pelota eikä ahdista, en varmasti ole epävarma.

Käyttäytyykö lapsi harrastuksessakin samoin, jos jää ilman aikuisen valvontaa? Turvallisessa harrastusyhteisössä kun voisi olla mahdollista kehittää sitä itsetuntoa, ettei huomiota tarvitsisi väkisin hakea.

Mutta vaikeaa neuvoa. Edelleenkin stressaantuessani ja tuntiessani oloni turvattomaksi uusissa ihmisyhteyksissä tunnistan itsessäni tuon saman lapsen, joka työnsi kissanraadon paidan alle ja söi myrkkymarjoja ihan vain saadakseen muiden huomion hinnalla millä hyvänsä. Nykyään en toki enää käyttäydy noiden impulssien mukaan, mutta näen syitä, miksi silloin tein niin. Huomiota, hyväksyntää.

Vartuin ainoana lapsena, joten olen miettinyt, että ehkä olin liiaksi tottunut vanhempieni jakamattomaan huomioon. Sitten minulla oli turvaton olo ikäisteni seurassa, kun olinkin omillani.

Lapsille on annettava aikaa kehittyä, lasta pitää tukea, siksi on esim. pienluokkia ja vanhempien pitää olla lapsen turvana niin kauan kuin hän sitä tarvitsee, toinen kävelee kouluun yksin jo ensimmäisellä luokalla ja toinen tarvitsee vanhemman saattamaan vielä pitkään. Meillä on sellainen kulttuuri missä lapsilta vaaditaan paljon, eikä ymmärretä miten tärkeää lapsen on antaa olla lapsi ja riippuuvainen aikuisista..

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapsi käytääntyi ennen koulua? Oliko samanlainen tapa muiden ihmisten kanssa vai alkoiko vasta koulussa..?

Ennen koulun aloitusta lapsi oli todella ujo, hiljainen ja jopa arka joissain tilanteissa.

Jossain on todella pahasti vikaa jos kaksitoistavuotias (12!) ei pysty olemaan missään ilman aikuisen valvontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapsi käytääntyi ennen koulua? Oliko samanlainen tapa muiden ihmisten kanssa vai alkoiko vasta koulussa..?

Ennen koulun aloitusta lapsi oli todella ujo, hiljainen ja jopa arka joissain tilanteissa.

Onko joutunut koulun aloitettuaan kiusatuksi hiljaisuutensa ja arkuutensa takia? Tuollainen päätön pelleily ja esittäminen voi olla lapsen tapa todistella kavereilleen, ettei ole mikään säälittävä nössö. Lapsen ajatusmaailma on vielä mustavalkoinen ja monesti asetelma on niin, että on vain rohkeita ja nössöjä, cooleja tyyppejä ja tyhmiä tyyppejä, hikareita ja häiriköitä. Kukaan ei halua olla reppana ja jos kokee, että ainoa toinen vaihtoehto on pelleilevän koviksen rooli, niin totta kai sen omaksuu mieluummin, vaikka sekään ei tuntuisi omalta.

Voisiko olla vaan kovaa jännitystä? Kuulostaa siltä että jännittää sosiaalisia tilanteita ja menee jotenkin lukkoon eikä enää pysty hillitsemään käytöstään. Ylikompensoi sitä jännitystä kun ei osaa omana itsenään olla. Tälläistä on myös aikuisilla, sellainen ärsyttävä ekstrovertti, kovaääninen omille jutuilleen nauraja saattaakin kärsiä sosiaalisten tilanteiden pelosta, jota ei itse edes tiedosta.