Lue keskustelun säännöt.
Miksi mielenterveyteen ei saa apua kaavalla lääkäri -> erikoissairaanhoito -> terapia.
21.05.2021 |
Jos on fyysinen ongelma, sanotaan vaikka jalkavaiva, niin kaava menee otsikon tyyliin. Ensin lääkäriltä lähete erikoissairaanhoitoon, sieltä ohjataan fysioterapiaan ja kerrotaan kuka fysioterapeutti on juuri tähän vaivaan erikoistunut. Ja apua saa tehokkaasti ja tarkasti kohdennetusti. Tästä on kokemusta, ja erittäin hyvin toimi.
Sen sijaan mielenterveyspuolella ei menekään noin. Lääkäri sanoo, että mene yksityiselle tai hae kelan terapiaan. Ja sen jälkeen etsit itsellesi terapeutin tietämättä yhtään kuka on erikoistunut juuri sinun vaivaasi. Terapeutin esittelyissäkään ei juurikaan lue, minkä tyyppistä hoitoa antavat ja mistä heillä on kokemusta tai mihin ovat erikoistuneet. Terapeutin etsiminen vaatii kymmeniä sähköposteja, joihin et välttämättä saa edes vastauksia, tai jos saat, niin vastaus on, että heillä ei ole vapaita aikoja.
Miksi mielenterveysongelmissa ei voi etenemispolku olla samantyyppinen kuin fyysisissä vaivoissa. Perusterveydenhuollossa selvitellään mistä on kyse, sen jälkeen erikoissairaanhoitoon, missä saa apua tai mistä lähetetään eteenpäin oikeanlaiselle terapeutille. Tämä olisi potilaalle huomattavasti inhimillisempää.
Kommentit (13)
Psyykejutut on yleensä hengellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä pointteja. Lisäisin vielä sen verran, että terapeutin hakemisessa ja löytymisessä on olennaista "kemioiden kohtaaminen". Eli ei pelkästään se, onko kyseessä esim. ratkaisukeskeinen tai joku muu suuntaus. Sen vuoksi itselle sopivan terapeutin löytäminen voi olla vaikeaa, ja se vie aikaa ja rahaa.
Mielenterveyskeskus, voi hakeutua myös itse ko. palvelun piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja. Lisäisin vielä sen verran, että terapeutin hakemisessa ja löytymisessä on olennaista "kemioiden kohtaaminen". Eli ei pelkästään se, onko kyseessä esim. ratkaisukeskeinen tai joku muu suuntaus. Sen vuoksi itselle sopivan terapeutin löytäminen voi olla vaikeaa, ja se vie aikaa ja rahaa.
Ja ratkaisuko on, että joku teitä tuntematon palveluohjaaja etsii terapeutin, jonka kanssa kemioista ei osaa sanoa yhtikäs mitään? Etsikää itse, jos ne kemiat on niin tärkeitä.
No ei pidä paikkaansa. Itsellä on diagnoosi ja aivan vedenpitävillä testeillä todettu fyysinen sairaus ja jatkuvasti joutuu väittelemään ja tappelemaan kaikesta hoitoon liittyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja. Lisäisin vielä sen verran, että terapeutin hakemisessa ja löytymisessä on olennaista "kemioiden kohtaaminen". Eli ei pelkästään se, onko kyseessä esim. ratkaisukeskeinen tai joku muu suuntaus. Sen vuoksi itselle sopivan terapeutin löytäminen voi olla vaikeaa, ja se vie aikaa ja rahaa.
Minä en lisäisi tuota. Minä en tarvitse mitään kemioita. Minä tarvitsen terapeutin, joka osaa hoitaa minun vaivaani.
Aivan kuten jos minulla on jalkavaiva, tarvitsen ortopedin, joka tuntee jalan anatomian. Olkoon se ortopedi mukava tai töykeä, ihan sama, en tee niillä kemioilla mitään. Kunhan tietää ja osaa miten jalan saa kuntoon.
Minulla se meni suunnilleen ap:n tahtomalla kaavalla. Ensin tk-lääkärille, sieltä lähete psykologille ja psykologin kautta tk:n psykiatrille, joka teki lähetteen terapiaan. Yksi läheinen pääsi saman psykiatrin kautta sairaalan psykiatriselle osastolle avohoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytint erveystalon mieliala-kaavakkeen ja vastaus tuli, Ota yhteys asiantuntijaan-.
Eli??
Psykiatri ei ollut ennen mua nähnyt kun vaihtui uusi, hän sanoi että voidaan lopettaa.
Siksikö kun psykologi totesi että mulla on kynsilakkaa!
En ollut valmis lopettaa kärsin yhä traumoista joita kannan lapsuudestani.
Sen terapian kesken jättäminen kolautti.
Mihin otan yhteyden entä mikä muu taho voisi olla asiantuntija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaiskoon kukin itse omat mielenterveysongelmansa.
Suomen julkinen terveydenhoito on usein ajettu resursseiltaan ihan tappiin. Mitään alan substanssiosaamista en edes omaa, mutta potilaana tuon huomaa usein. Lähisukulaiseni kuoli syöpään ja luin taannoin suomenkielisiä hoitosuosituksia koskevia artikkeleita koskien sairautta. Yllätyksekseni artikkelissa sanottiin että kyseisen syövän erittäin aggressiivisen laadun vuoksi koepalasta tulisi ottaa näytteen lisäksi jääleike ja hoito aloitettava mahdollisimman pian, mieluiten samalla osastokäynnillä.
Hän odotti koepalan tuloksia useita viikkoja jonka jälkeen hoitopalaveri lykättiin sitten taas jonkin ajan päähän ja sen perästä hoitojen aloitusajankohta. Erittäin aggressiivisen, nopeasti etenevän syövän kanssa sai odotella kotona ja lääkärin mukaan hätätila tai kiire ei ole. Kyseisen syövän elinajanodote toteamisesta hautaan ilman hoitoja on tilastollisesti kaksi kuukautta. Kun hoidot saatiin vihdoin aloitettua, tuli nopeasti selväksi että oli liian myöhäistä.
Vähemmän vakavien ja arkisempien vaivojenkin kanssa parasta ja nopeinta palvelua saat yksityisellä. Otat puhelimen käteen, menet nettiin, etsit sieltä vaivaasi erikoistuneen lääkärin ja saat todennäköisesti ajan viikon sisälle, harvinaisemmat spesialistit poislukien. Yksityinen tutkii, kuuntelee ja määräää tarvittavat jatkotoimenpiteet. Julkisella saat jonottaa jos missä puhelinkopissa ja parhaassa tapauksessa saat selvästi gynekologiseen vaivaasi ajan huonosti suomea puhuvalle yleislääkärille vaikka ongelma ei ole luokkaa hiivatulehdus. Sama hammashuollon suhteen, terveisin hampaassa oli niin iso reikä että hammastikku jäi siihen pystyyn ja sain keväällä soittaessa ajan loppuvuodelle.
Ihan luokatonta, ja jostain ihmeen syystä ulkomailla saadaan verovaroin tuotettua paljon laadukkaampia terveydenhuollon palveluita. Ulkomailla asuessani soitin lääkärille tavanomaisesta vaivasta johtuen, seuraavalla viikolla lääkärille ja 30€ poliklinikkamaksu kattoi lääkärin vastaanottoajan, laajan verenkuvan ja muutamat muut testaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pääsin ainakin noin että terkkarilääkäri, psykiatrinen ja siellä hoidon suunnittelu ja itse hoito. Meni mun kohdalla ainakin maaliin.
Jaa. Minun pääsyni traumaterapiaan meni juurikin noin alle kuukaudessa. Fysioterapiaan pääsyä sen sijaan olen odottanut melkein 10 kuukautta.