Hain lapsen päiväkodista ja kotimatkalla sain kuulla sellaista mikä sai selkäpiini karmimaan

Lapsi aloitti sanomalla että häntä pelottaa tulevaisuus. Miksi kultaseni, kysyin. Lapsi jatkoi että onko meillä enää mitään minne voimme mennä? Minne me menisimme, kysyin. Se siinä onkin, lapsi sanoi, meillä ei ole enää kotia. Tämä sai sydämeni sykähtämään. Meilläkö ei enää kotia? Miten niin, lapsoseni? Tarhassa lapsi oli kuullut että eduskunta oli hyväksynyt jonkin EU-paketin. Ahdistaa. Miten tästä eteenpäin? Miten lohdutan lasta?