Olenko taikauskoinen tai liian herkkä? Asuntoasiaa

Etsitään omakotitaloa yhdeltä alueelta ja nyt löytyi tosi hieno. Kuvissa superkuntoinen. Suurinpiirtein kaikki asiat mitä ollaan etsitty.

Käytiin katsomassa taloa ja lapset ihastuivat tosi paljon, mies vähän kahden vaiheilla ja mitä en tiedä, mitä ajatella, jos ihan rehellinen olen.

Talo on 1990 luvulla rakennettu ja kunnostettu melkein kaikki jutut, uusi katto jne. Sisältä huippukuntoinen, tosin vaikka pinnat oli todella siistit, niin maalia ja tapettia toki tarvitaan.

Mutta salaojia ei ilmeisesti ole. Toisella puolella talo on korkealla paikalla, kalliota alla, joten salaojien puuttuminen ei ole ongelma, kun vesi valuu todella jyrkästi yli metrin talolta alaspäin. Toisella puolelle ei ole pudotusta ja siinä oli sadevesikaivot, jotka on omistajan mukaan johdettu imeytysalueelle. Toisen sadevesikaivon. kohdalta sokkelin rappauksen alaosassa oli rako, missä oli pehmeää sammalta. Sammalta oli ehkä noin 30 sentin alueella, Viereisen terassin alle ei päästy katsomaan, mikä tilanne siellä on. Eli toinen puoli taloa pitäisi avata ja asentaa salaojaputki ja uudet sadevesien kaivot. Onko maanvarainen laatta ehjä kun on kosteutta liikaa ainakin paikallisesti. Ja jos ei ole ehjä, niin pitääkö asentaa radonkaivot mietin. Ollaan siis radonin suhteen korkean riskin alueella. Yksi ihmeellinen putki tuli perustuksista, josta välittäjä ei osannut sanoa yhtään mitään. Se saattaa olla alapohjan tuuletusputki eli radon saattaa olla mietitty jo rakennusvaiheessa 90-luvulla.

Olin aluksi tosi innostunut, joskin muuttaminen näin korona-aikaan tuntuu stressaavalta.

Ja sitten itse asiaan.

Kun menin asuntoon sisälle eteisessä ja kahdessa makkarissa oli sellainen vau-fiilis, että ihan mahtavaa. Sitten olkkariin ja keittiöön mennessä tuli sellainen olo, että ”hmmm, onkohan tämä hyvä vai ei” ja sitten kolmannessa makkarissa oli vähän ahdistava olo, että itse en pystyisi nukkumaan siinä. Lapset eikä mies ei huomannut mitään vikaa siinä makkarissa ja mies on herkkä myös havaitsemaan tunnelimissa ongelmia.

Asunto myydään talousvaikeuksien vuoksi, sen tiedän, mitään tarkempaa en tiedä, paitsi että siinä on asunut keski-ikäisiä ja vanhuksia.

Tulin kotikulmille ja tuntui niin kotoisalta ja kotona tuli ihan hirveä väsymyksen tunne. En kuitenkaan pystynyt rentoutumaan illalla nukkumaan mennessä vaan näin yöllä elämäni kamalimman painajaisen, jossa lapset kuolivat. Ei siinä sinänsä mitään, näen joskus painajaisia, ihan niin kuin kaikki muutkin ihmiset ja olin varmasti yliväsynyt ja stressaantunut, kun onhan se asunnon osto iso asia lainoineen päivineen.

Nyt päivän aikana on mielialat heitelleet ihan laidasta laitaan. Vuoroin tuntuu hyvältä se omakotitalo ja harmittaa jos ei saada sitä, vuoroin pelottaa, että onko siinä kuitenkin maanvarainen laatta kostunut ja siitä ongelmia ja että viihtyisinkö siinä vai en.

Psteusmittaukset ja kuntotarkastukset tietysti tarkoitus tehdä, mutta luultavasti niiden tulos on, että salaojat pitää laittaa sille kostuneelle puolelle. Minkäänlaista hajua ei sisällä ollut. Varastossa, joka on juuri siinä sammalekulmalla, oli homehtunut haju ja silmiä alkoi kirvellä. Mutta varasto on siis lämmittämätön tila, joka ei ole yhteydessä muuhun asuntoon.

Kysymys kuuluu, kuinka paljon pitää antaa painoarvoa tuollaisille painajaisille ja sille, etten oikein osaa rauhoittua ja olla iloisen odottava?

Olen todella herkkä ihminen, joka aistii erilaisia tunnelmia todella hyvin. Olen kuitenkin sen verran herkkä, etten ihan aina luota itseeni, että tulkitsen asioita oikein.

Mitä tuumaatte? Esittäkää lisäkysymyksiä!