Miten toimia helposti tulistuvan lapsen kanssa?
Tuntuu, että lapsen kanssa on haastava tehdä oikein mitään kivaa.
Yritetään askarrella, hän saa raivarin, kun ei askartelutarvikkeet taivu sellaiseksi luomukseksi kuin hän haluaisi.
Mennään metsään. Jatkuvaa kahnausta, kun en anna hypätä kallionjyrkänteiltä alas. Kinaa siitä, mihin suuntaan mennään.
Leikitään pihalla. Hiekkakakkuja tehdessä niistä ei tule sellaisia kuin pitäisi. Leikkisoppaa vedestä, oksista, lehdistä tehdessä lapsi pyytää, että olen mukana. Menen mukaan, mutta en sitten osaakaan toimia hänen mielen mukaan. Raivari.
Potkitaan palloa. Lapsi keksii jonkin älyttömän säännön, miten pitäisi pelata, sitä ei pysty noudattamaan edes hän itse ja huudoksi menee.
Ylipäänsä ongelma on se, että lapsi haluaa tehdä asiat siten, että se on käytännössä mahdotonta. Esim. Legorakennelmasta ei saa tietynlaista millään. Edes aikuinen. Sitten palikat lentelee.
Olen itse tasaisen rauhallinen tyyppi. Suurpiirteinen. Mielellään leikin lapsen kanssa, jne. Mutta useimmiten sekä minulla että lapsella on vaan paha mieli, kun lapsi vääntää kaikesta jonkun kiukuttelun aikaiseksi. Lapsi on täydellisyyden tavoittelija selvästi luonteeltaan enkä ymmärrä, miksi, ei ole ainakaan multa oppinut.
Kyseessä 6v. Päiväkodissa tätä ongelmaa ei ole.
Kommentit (16)
Tuntuu, että lapsi haluaa kokoajan päinvastaista kuin ehdotan. Mitä ihmettä tällainen on?!
Ja sitten nuo ällit. Lapsi istuttaa käpyjä kukkapenkkiin. Sanon, että niistä ei ehkä koskaan kasva mitään tai menee ainakin pitkään, mutta istuta vaan. Viikon ajan parutaan, kun ne kävyt ei idä.
Istuttamme siemeniä yhdessä, jotka itävät. Mutta ei se kelpaa, kun niiden käpyjen pitää itää! Eh….
Auts. Hakisin jonkinlaista ammattiapua, ehkä jonkinlaista käyttäytymisterapiaa lapselle. Aikuisena hän ei tule sietämään minkäänlaisia epäonnistumisia, jos asiaan ei puututa nuorempana.
Oletko koettanut järjestää hänelle onnistumisen kokemuksia jossain?
Hän tarvitsee jotain riittävän haastavaa tekemistä, jossa onnistuessaan saa palkinnon - siis ihan itseltään.
Tulee olemaan vaikea koulutaival jos ei opi olemaan. Kiusaamisen riski on aika korkealla noin autistisella tenavalla.
Vierailija kirjoitti:
Tulee olemaan vaikea koulutaival jos ei opi olemaan. Kiusaamisen riski on aika korkealla noin autistisella tenavalla.
Ei hän ole autistinen. Hän on päiväkodissa varsin suosittu ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko koettanut järjestää hänelle onnistumisen kokemuksia jossain?
Hän tarvitsee jotain riittävän haastavaa tekemistä, jossa onnistuessaan saa palkinnon - siis ihan itseltään.
Olen. Hän on fiksu. Mutta kova vaatimaannitseltään ja muilta.
Jotkut vain ovat k*päitä jo syntyessään. Ei voi mitään. Kurja mäihä vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vain ovat k*päitä jo syntyessään. Ei voi mitään. Kurja mäihä vanhemmille.
Jep. Toivottavasti onnistuu vielä vaihto/ palautus. Kai noissa joku tehdastakuu on?
Rasittavan kuuloinen pentu. Ei jatkoon.
Oletko lukenut Ross . Greenen Tulistuva lapsi kirjaa? Suosittelen, siitä voit löytää apua ja helppoja toiminta ohjeita tilanteisiin, jossa lapsi hermostuu ja ennalta ehkäisy keinoja myös.
Jokainen saa tietyn määrän temperamenttia syntyessään, lapsesi on saanut tällaisen. Lasten erityisluonteisiin kannattaa hakea apua ammattilaiselta, vanhempi ei välttämättä osaa ohjata oikeaan suuntaan olematta samalla huono vanhempi ja asia menee vielä huonompaan suuntaan. Lapsi on 6-vuotias, joten mitään ei olla vielä menetetty, jos päästät lapsen teini-ikäiseksi, silloin on jo myöhäistä ja aikuisiän ongelmat valmiit. Täydellisyyteen pyriminen ei ole pahe, mutta maailmassa asiat eivät mene kuten itse haluaa ja se aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja vääränlaista käyttäytymistä. Olen itse ollut lapsena vain optimaaliseen pyrkivä ja nyt on ongelmia, en siedä mitään keskeneräistä, huonosti tehtyä tai suunniteltua, epäoikeudenmukaisuutta tai virheitä, työssäni pärjään hyvin, mutta en hällä-väliä-tyyppien kanssa. Hae apu ajoissa, mikäli omat niksit eivät riitä tai toimi. Lapsi ei ole mennyt pilalle, hän on vain oma itsensä. Voi pientä, hän pyrkii olemaan hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että lapsi haluaa kokoajan päinvastaista kuin ehdotan. Mitä ihmettä tällainen on?!
Ja sitten nuo ällit. Lapsi istuttaa käpyjä kukkapenkkiin. Sanon, että niistä ei ehkä koskaan kasva mitään tai menee ainakin pitkään, mutta istuta vaan. Viikon ajan parutaan, kun ne kävyt ei idä.
Istuttamme siemeniä yhdessä, jotka itävät. Mutta ei se kelpaa, kun niiden käpyjen pitää itää! Eh….
Oletko hiukan liian intensiivinen äidiksi (esim. omat kätesi käyvät lapsen askarteluluomuksella koko ajan, ideoit paljon etkä pelkästään kuuntele lapsen ideointeja jne.)? Jos päiväkodissa ei ole ongelmia, niin muksu voi reagoida silkkaan oman tilan puutteeseen tuolla lailla.
En tiedä mikä avuksi koska olen vähän tuollainen, mutta aikuinen ja "aikuisemmista" asioista 😂 ja tietysti osaaan hillitä itseni tarvittaessa mutta yleensä en edes yritä. Turhaudun toooodella helposti, vaadin itseltäni täydellisyyttä tai sitten tyydyn toiseen ääripäähän enkä meinaa kestää sitä jos epäonnistun. Että kiitos niiitä vinkkejä saa antaa aikuisellekin, miten oppisin ns. hölläämään?
Onko joku kuvitellut että lasten kanssa olisi kivaa?
Lapset on pääsääntöisesti tylsiä, ärsyttäviä ja rasittavia. Mutta tätä ei saisi sanoa.
Minä olin lapsena tuollainen. Koulussa
Kiltti ja kavereita riitti. Nykyään olen lamaantunut ja masentunut enkä luota omiin taitoihini tai itseeni. Harrastukset kuolleet matkalla ja alisuoriutuja työuralla. Minun kantani on että lapsi tarvitsee erityisesti tukea ja kannustusta ja vahvistusta siihen etteivät asiat ole niin vakavia, mukavaa on tekeminen eikä aina tarvitse onnistua. hänen ideansa oli hieno ja hauska vaikkei sitten käytännössä toiminutkaan.
Jos esim. sanon, että nyt lähdetään ulos. Lapsi alkaa vängätä vastaan. Väkisin kampean hänet ulos, joka vaatekappaleesta kiukuttelu.
Lopulta päästään ulos. Lapsella onkin siellä kivaa. Pitää lähteä sisälle, taas vänkäys.
Tai sitten totean, että ulos lähtemistä vängättiin niin kauan, että nyt täytyy alkaa tehdä ruokaa ja ulos mennään sitten myöhemmin. Yhtäkkiä lapsi haluaisikin kovasti ulos ja sitten kiukutaan siitä.