Menin töihin, menetin lapseni :(

olen ollut töissä vähän aikaa, ja huomaan, että en enää ehdi olla lasten kanssa ollenkaan, en kuunnella heidän juttujaan, enkä yhtään tiedä, tekevätkö läksyt tai missä huitelevat kaiket illat. Ihan kamalaa.

Mutta kyllähän se uhraus on.

Onneksi sain nyt ainutlaatuisen tilaisuuden elämässäni jäädä lasten kanssa kotiin. Ikuinen syyllisyys ja suru muutamista hassuista yhteisistä tunneista vuorokaudessa syö äitiä. Muu tuntuu yhdentekevältä, nyt lasten kanssa kotona ollessani elän todeksi unelmaani :)

Harva lapsi nukkuu yli 12 tunnin yöunia, joten joudut siis lähtemään kotoa ennen aamuseitsemää ja tulet takaisin viideltä! Olisiko mitenkään mahdollista saada tuohon jotain järkevämpää vaihtoehtoa?



Nukkuvatko lapsesi päiväunet? Hoitopäivä on lapselle rankka ja siksi päiväunet ovat tarpeen, vaikka he eivät muuten niitä nukkuisikaan? Meillä lapset nukkuvat päiväkodissa kunnon unet, joten illalla ei uni tule turhan aikaisin.



Minäkin tulen kotiin viideltä, mutta töihin lähden vasta puoli yhdeksän kieppeillä, jolloin lapset ovat olleet jo reilun tunnin hereillä. Illalla he menevät yhdeksältä nukkumaan. Näin yhteistä aikaa jää arkenakin ihan mukavasti.

aanmenoaika. Ja onhan teillä viikonloput! Minä ainakin pyrin arkena lapseni mentyä nukkumaan hoitamaan mahd. paljon kaikkia kodin juttuja, pyykkäämiset, silittämiset jne, jotta sitten viikonloppuna voi ihan vaan olla lapsen ja miehen kanssa. Arkena sitä yhteistä aikaa ei tosiaan paljon ole. Ajattele, että kaksi vuorokautta joka viikko saat kuitenkin olla ihan koko ajan lastesi kanssa. Ja jossain vaiheessahan sinun on heistä osittain ja vähitellen yhä enemmän luovuttava joka tapauksessa. Kyllä sellainen neljän, viimeistään viiden vanha tarvitsee jo ikäistään leikkiseuraa ja päivähoito tai ainakin joku puolipäiväinen kerho on enemmän kuin tarpeellinen. Ja esikouluun viimeistään jokainen lapsi menee.

Et sinä lapsiasi ole mihinkään menettänyt. Jossain vaiheessa se irtautuminen on aloitettava. Kouluikään saavuttaessa lapsesi juoksevat jo kavereiden kanssa ja ovat sitten usein pois senkin pari tuntia, jotka arkena jäävät töiden ja nukkumaanmenon väliin.

Nyt saat sentään ne täyspainoisena, kuten myös ne viikonloput.



Tottakai nyt aluksi kontrasti tuntuu pahalta, mutta älä nyt mitään isoja päätöksiä vielä tee. Varsinkin jos lapsesi viihtyvät, eivätkä näytä kärsivän. Panosta viikonloppuihin, tottunet varmaan uuteen arkeen ajan kanssa.

ja hyvin ehditään tehdä vaikka mitä. Nukkuvat 10-11 tuntia yössä.

En ole ap, mutta vastaan silti. Mulla on 8 tunnin työpäivät ja työmatkoihin menee yhteensä tunti. Aamulla lähden siis klo 7.30 ja yleensä mies vie lapsen vähän myöhemmin. Haen lapsen 16.30 ja hän käy nukkumaan viim. 19.30. Eli ei siinä ruhtinaallisesti yhteistä aikaa jää.

Vierailija:

ja hyvin ehditään tehdä vaikka mitä. Nukkuvat 10-11 tuntia yössä.

Työaikani on 7,45h/päivä ruokatunteineen, olen töissä pääasiassa klo 8-15.45, mutta kun miehen kanssa kimppakyydillä kuljetaan ja täällä pääkaupunkiseudulla työmatkaa kertyy sellaiset 40 km/suunta, se vie tuolla ruuhkissa lähes tunnin per suunta. Ja kun lapset ovat väsyneitä (varmaan uusi tilanne väsyttää, eivät ennen noin aikaisin menneet nukkumaan), käyvät nukkumaan jo klo 19. Aamulla eivät ole vielä klo 7.30 mennessä heränneet, kun viimeistään lähdemme. Meille tulee siis hoitaja kotiin, saavat rauhassa nukkua. Ja pienempi nukkuu joka päivä päiväunet, isompi välillä. Eli lapset ovat hyväunisia: molemmat nukkuvat öisin 11-14h ja päivällä lisäksi 2-3h päikkärit.



Ehkä tilanne tasoittuu, kunhan tottuvat uuteen kuvioon ja jaksavat sitten iltaisin sinnitellä kanssani vaikka edes kahdeksaan. Itsekin yritämme ennemmin mennä aamulla aikaisin töihin, niin pääsemme mahdollisimman aikaisin illasta takaisin...jospa tämä tästä...en halua, että minusta tulee ihan vieras lapsilleni.



ap

illalla valvoa edes hieman pitempään. Ja totta, heillä sentään on upea hoitaja, jonka kanssa todella viihtyvät. Onhan se iiiiiso plussa.

Vaikka minulla ei järjettömän pitkiä päiviä töissä olekaan, niin silti harmittaa viedä jo valmiiksi väsynyt lapsi päiväkotiin, kun on eroahdistuksessaan kukkunut vähän väliä yöllä, valvonut viidestä eteenpäin ja nukahtaa vielä hetkeksi ennen seitsämää, jolloin joudunkin hänet kohta herättämään...Saat kuulla hoitajalta tarkkaan kaikki päivän kuulumiset ja lapset saavat olla omassa tutussa kodissa. Sinuna olisin ihan tyytyväinen tilanteeseen!

Päivässä jää yksinkertaisesti liian vähän yhteistä aikaa lapsen kanssa. Olen nyt menossa takaisin töihin, olen osa-aikaisena ja työpäiviä viikossa on 2-4 eli aikaa onneksi jää olla lapsen kanssa. Jos näin jaksaisi vuoden eteenpäin niin voisimme yrittää toista lasta ja niinpä saisin olla taas kotona lasten kanssa ainakin muutaman vuoden lisää.



Minusta se tuntuu ihan hirveälle, että joku muu ihminen huolehtii minun lapsestani enemmän kuin minä itse.. :`(

mun lapset nukkuu pk:ssa 11/2-2tuntia päikkäreitä, hyvin riittää unet.

t. 9

Onko se työssäsi mahdollista? Eli teet joko lyhyempää päivää tai vain neljä päivää viikossa? Itse teen nyt n. 80% työaikaa eli klo 8-14.15, olen hakemassa lapsen hoitajalta heti päiväunien ja välipalan jälkeen. En tosin saa tällä järjestelyllä sitä Kelan tukea ja töissäkin teen käytännössä samat työt kuin muutkin mutta lyhyemmässä ajassa, mutta tällä hetkellä meille hyvä systeemi.

Mulla on tyoharjottelu lokakuusta helmikuuhun ja tyoajat 13-20. Aamulla kerkean tunnin puolitoista nakemaan lasta ennen koulun alkua ja sitten illalla lapsi jo nukkuu kun tulen kotiin. Ihan kauheeta jo etukateen ja viikonloppuisin pitaisi tehda paattotyota. Nyt todella tuntuu, etta olin itsekas kun lapsen halusin ennen opiskeluja. Mutta ehka me tulevat kuukaudet parjataan, kaikkiaan viela 9kk.

Nukkumaan pääsen aamuyöllä viimeistään kahdelta ja lapset saavat aamulla nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Yleensä herätään kahdeksalta.

Olen opiskelija jolla on menossa kesäloma. Olen tosipaljon kiintynyt 2 vuotiaseeni ja hän minuun. Ensviikolla hän menee taas tarhaan ja mä tänään ajattelin että se tulee olemaan rankkaa ainaki alussa kun ollaa taas toisistamme erossa ja poika varmasti jää itkien tarhaan ekoina päivinä. Mut eiköhän siihen totu.



Ootko myös viikonloput töissä? Kai sul sentää ees yks vapaapäivä viikossa on?



ps:en lukenut vielä muita viestejä.

Teen 60 prosenttista työaikaa ensimmäisen puolen vuoden ajan. Olen töissä tiistaista torstaihin. Maanantait ja perjantait olen kotona. Olen todella tyytyväinen ratkaisuuni. Vaikka palkkapussi kevenikin vähän, niin on tämä vapaa-aikakin jonkin arvoista. Näin meille tulee pehmeä lasku työ- ja hoitoelämään.



Lapset 1 v ja 3 v.

Lisäksi voin pitää silloin tällöin vapaita yllättäen ja tehdä töitä sisään (eli jossain vaiheessa sitten lyhentää päivää).



Lisäksi mieheni on vuorotöissä, joten se lyhentää lasten hoitopäivää. Tyypillinen aikataulumme miehen ollessa iltavuorossa.

Heräämme (ilman kelloa) 6.15-6.30. Aamuhetki lasten kanssa, töihin lähden vähän jälkeen seitsemän. Aamupuuron syön töissä kahvitauolla. Mies vie lapset hoitoon noin klo 9.30. Minä lähden töistä puoli neljän aikaan ja haen lapset. Olemme kotona ennen neljää. Nukkumaan lapset käyvät noin klo 20. Eli ehdin nähdä lapsia aamulla vajaan tunnin ja illalla reilut 4 tuntia, 5h/päivä siis. Päiväkotiaikaa lapsille kertyy noin 6,5h/päivä.



Mies aamuvuorossa...

Sama herätys, vien lapset hoitoon viimeistään puoli yhdeksäksi. Mies hakee heidät kolmen maissa. Minä tulen töistä noin viideltä. Sama nukkumaanmenoaika kuin muulloinkin. Ehdin olla lasten kanssa päivän aikana taas noin 5h ja lapset ovat hoidossakin taas noin 6,5h.



Lisäksi nukumme perhepedissä, jossa minä saan tankattua lapsista voimaa :) Lapset tykkäävät nukkua ihan kiinni minussa, joten varmaan hekin siitä jotain läheisyyttä saavat.



Sumplimalla aikaa saa siis vähän enemmän järjestettyä lapsille. Sinänsä ihan tyytyväinen olen tähän, koska mielestäni lapsille hoito ei ole vain negatiivinen juttu ja kyllä tuossa 5h/päivä kerkiää jo jotain puuhastella ja viettää aikaa yhdessä. Ja urakin etenee, mikä tietysti on kovin kielletysti ajateltu :D

Alkuinnostuksen jälkeen tajuaa mitä on tapahtunut.