Mitä ajatuksia herättää aikuinen ihminen, joka ei katso koskaan silmiin?

Ujo, estynyt, pelokas, myös ADD tai ADHD:ssa tavallista, koska katseen kohdistaminen tuo paljon informaatiota, miltä halutaan suojautua.

Minussa ajatuksia herättää ihminen, joka kyselee tällaisia. Ahtaassa pussissa kasvanut oman elämänsä loistaja, jonka on niin kovin vaikea tajuta, että hänen elämänsä ei ole se ainoa hieno ja oikea tavoite kaikille.

Nämä jotka eivät oikeasti koskaan katso silmiin, ovat olleet yleensä muutenkin sosiaalisesti kömpelöitä, mutta mikäpä siinä, asiat on aina saatu hoidettua ilman katsekontaktiakin.

Mulla karsastaa silmä ja häpeän sitä.

Veljen vaimo ei juuri katso silmiin. Joskus katsoo.

Ajattelen että on ehkä ujo tai sosiaalisesti arka ihminen, joka pelkää kontaktia eikä ole tottunut läheiseen kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa.

Vaikka olisi hölösuukin eikä hiljainen henkilö, niin jos ei katso koskaan silmiin, niin tulkitsen sen siten, että henkilö pelkää aitoa kontaktia toiseen ihmiseen ja esittää vain sosiaalista.

Toisaalta joidenkin kohdalla se tuntuu olevan myös sitä, että ei ole kiinnostunut toisesta. Katsellaan johonkin seinille ja puhutaan omia asioita, eikä kuunnella toista. Epäsosiaalista käytöstä ja huonoa kommunikointikykyä ilmentää tämäkin.

Mulla on asperger, ADD ja vakava traumatisoituminen. Minua helpottaisi jos muut antaisivat minulle tilaa ja aikaa katsoa silmiin omaan tahtiini.

Se on minun tapani olla en voi sille mitään. Minä kuuntelen silti mielelläni muita vaikka en itse pystykään katsomaan silmiin.

Tiedän yhden joka on terveydenhuollossa töissä. Joutuu kohtaamaan paljon ihmisiä ja olemaan vuorovaikutuksessa. Vilkaisee silmiin nopeasti silloin kun toinen katsoo muualle. Muuten häneen ei saa kuin sekunnin katekontaktin vahingossa. En tiedä mistä johtuu.

Kiima, tai himo tai muu perversio

Mulla on huono tapa jäädä kattomaan liian pitkiks aikaan toisen silmiin 😑 siinä sitten vastapuoli ihmettelee et mitäs peliä tämä nyt sit.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on asperger, ADD ja vakava traumatisoituminen. Minua helpottaisi jos muut antaisivat minulle tilaa ja aikaa katsoa silmiin omaan tahtiini.

Se on minun tapani olla en voi sille mitään. Minä kuuntelen silti mielelläni muita vaikka en itse pystykään katsomaan silmiin.

Mä toimin just niin että yritän olla hienotunteinen ja annan tilaa ihmiselle. 

Itse katson silmiin siinä vaiheessa kun koen, että voin luottaa ihmiseen. Mielestäni normaalia käytöstä. Miksi pitäisi tapittaa jotain tuntematonta ikäänkuin oltaisiin jotain rakastajia tai parhaat ystävät?

Ujo. Mikä ei ole mikään vika.