Muilla 30-35-vuotiailla pohdintaa toisesta lapsesta?
Hei, olisi kiva näin anonyymisti vaihtaa ajatuksia kun aihe on hankala ystävien kanssa jaettavaksi. Olen saanut esikoisen 30v ikäisenä, nyt ikää 33v ja lapsella siis 3v. Ensimmäistä kertaa nyt viimeisen vuoden sisällä ajatus toisesta lapsesta on alkanut välillä vierailla mielessä. Täytyy sanoa että jos oma ikääntyminen ei olisi vaikuttamassa yhtälöön, haluaisin odottaa vielä pari vuotta. Nyt en kuitenkaan ole ihan varma mitä ajattelen asiasta, mutta uskoisin kuitenkin että haluan toisen lapsen. Esikoisen vauva-aika oli raskas erityisesti miehelleni, ja olen välillä panikoinut siitä päädymmekö lopulta olemaan erimielisiä lapsilukutoiveesta (eli haluaako hän enää yrittää toista lasta). Mieheni viimeisin lausunto aiheeseen liittyen on, että hän haluaisi toisen lapsen, mutta ei jaksaisi ensimmäistä kahta vuotta eikä halua tällä hetkellä yrittää lasta. En halua nyt painostaa asiaa enempää vaan haluan antaa sekä hänen että minun ajatusten vähän hautua asian suhteen. Ehkäisyn suhteen olemme kuitenkin nyt höllänneet (ns rytmimenetelmä), ja siitä kai keskustelu toisesta lapsesta oikeastaan lähtikin. Nyt on saavutettu jonkinlainen konsensus että lasta ei yritetä, mutta lapsi ei olisi katastrofi. Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia, siis toista lasta pohtivia muttei vielä yrittäviä? Onko teillä ollut erimielisyyttä puolison kanssa toisen lapsen yrittämisestä, ja mitä siitä on seurannut? Painostaminen ei mun mielestä näissä asioissa oikein tule kyseeseen, vaikka tottakai oma toive pitää tuoda esiin. Olisi tosiaan ihana kuulla muiden ajatuksia. ❤
Kommentit (3)
Eipä mulla muuta kuin että oon myös 33-vuotias ja lapsi täytti just 3 vuotta, siihen ne yhtäläisyydet loppuikin 😅 Hankala tilanne, itse keskustelisin puolison kanssa ja etsisin hyviä puolia miksi vauvayritystä kannattaisi harkita jo nyt. Minulla mieheni kanssa yhteinen päätös tuli ihan yks kaks samaan aikaan ja painavin syy oli se, että parin vuoden päästä hedelmällisyys voi huimasti laskea ja silloin vauva ei välttämättä tulekaan. Lisäksi hyvä ikäero toiseen lapseen.
Kivaa Irina87 kun vastasit :) noin varmaan tekisinkin jos itsellä olisi jo selvä tunne että lapsi on tervetullut nyt. Ajattelin kuitenkin hetken makustella ajatusta vielä..
Jatkan itse kun kukaan ei ole vielä ilmoittautunut kohtalotoveriksi.. :) huomaan haaveilevani uudesta raskaudesta ja vauvasta, ja myös vauvan yrittämisestä, siitä yhteisen haaveilun ajasta. Se vaikuttaa myös siihen miten suhtaudun petipuuhiin. Tuttavapiirissä on ollut lapsettomuutta ja keskenmenoja, mutta tottakai silti haluaisin ajatella että meillä toinen raskaus voisi alkaa jopa puolivahingossa. Ajattelin että antaisin asian nyt kuitenkin vielä hautua myös miehen päässä. Koronarokotteet olisi kiva voida ottaa heti kun mahdollista. Myös omaa painoa voisin taas hilata alemmas, vaikkei ylipainoa juuri olekaan. Ja muutenkin yritys on kova pitää taas omasta kehosta parempaa huolta vauva-ajan jäljiltä. :)